Yöelämää

Rakeinen ja pimeä kuva kertoo siitä, kuinka kaikki kunnon koiranomistajat totuttavat pentunsa myös yöelämään ja pimeisiin lenkkipolkuihin. Tämä kuuluu sosiaalistamisen perusjuttuihin. Ja höpö, höpö! Niehku oli eräänä iltana (jo ihmisten nukkumaanmenon aikaan) hirmuisessa iltahepulissa. Mies, joka meillä asuu, päätti lähteä purkamaan pienen koiran energiaa ulos. Oli kuulemma ollut koiraotuksesta jännittävää.

Saanen esitellä, meillä asuu sienikoira. Niehku on parina päivänä löytänyt metsästä sieniä ja jää niitä haistelemaan. Siinä vaiheessa, kun minä ehdin paikalle, koirankuonolainen on kaatanut sienet tantereeseen. Odotan aikaa, jolloin koira poimii sienet nätisti koriini.

Meidän lähimetsämme on muuttunut turvattomaksi paikaksi. Paitsi, että siellä asuu sammakoita, (jotka päätyvät Niehkun suuhun raajat roikkuen), olemme kauhuksemme kohdanneet tänä aamuna karhun. Niehku ei sitä heti havainnut, mutta minä en voinut olla näkemättä. Karhu nojaili puuhun, en ole aivan varma, mitä se teki. Aivan kuin olisi puun juuressa kaivanut jotain. Ehdin pikaisesti ottamaan siitä kuvan, mutta emme uskaltaneet jäädä pidemmäksi aikaa.