Voi mikä päivä! Niehku tapasi neljä eri koiraa, kun olimme metsässä: kiinanharjakoira (puuterihuisku), corgi/jackrussell, spanieli ja chihuahua. Kohteliaasti kysyin, sopiiko liittyä seuraan. Menimme siis laavulle ajatuksena paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Koirat saivat siinä tulistelun lomassa rauhassa tutustua toisiinsa. Lopuksi chihu, spanieli ja Niehku painelivat vapaana. Ihania koiria ja ihania omistajia! Sain kuulla, että Niehku on sosiaalinen, avoin ja positiivinen. (Kuulemma lapsetkin olivat kuin ihmisen mieli. Kummallista muuten, miten aivan ventovieraat ihmiset antavat näin runsaasti positiivista palautetta.) Tuli hyvä mieli, kun fiilikset ovat olleet niin epävarmoja omasta koirasta ja kyvystä kouluttaa.
Luoksetulo kaikuu nykyään kuuroille korville. Kotiin ei tule, oli hihnassa tai vapaana. Aika turhauttavaa. Koen, että kontakti omaan koiraan on ihan hukassa. Ainoa, mikä sujuu upeasti, on istuminen ja odottaminen omaa ruokaa. Meillä on tapana, että ruokakupille tultaessa pitää istua ja odottaa paikallaan niin kauan, kunnes annetaan lupa syödä.
Eilen totesimme, että Niehku oli saanut yhden metsälenkin liian vähän. Illalla oli virtaa, kuin pienessä kylässä ja se purkautui kaiken puremisena. Omistajalle opiksi, riittävästä aktiviteettia, niin ei tapahdu töllön töitä.
Askartelimme Neiti 7-vuotiaan kanssa fleecekankaasta Niehkulle pedin ja pari lelua. Mistäköhän saisi jotain kaninkarvaa, jota voisi laittaa tuollaiseen fleecepötköön lisäksi?
Olimme torstaina Paimensukuisen Lapinkoiraseuran aluekerhon tapaamisessa ja näin ollen olemme päässeet koirapiireihin! Saimme hyviä vinkkejä seutumme pentutreffeistä. Tuleva koirakouluttajamme antoi meille jonkun koirankoulutusdvd:n. Liekö katsonut minun ja Niehkun touhuja ja päättänyt, että ennen kuin tulemme koirakouluun, on parempi, että opettelemme kotona dvd:n avulla. :)
