Muistaakseni Tarzan-elokuvassa näytettiin, kuinka norsut menevät vanhetessaan kuolemaan jonnekin tiettyyn paikkaan. Olen vakuuttunut, että lähimetsässämme on paikka, jonne linnut etsiytyvät aavistaessaan kuoleman lähestyvän. Ja Niehku on löytänyt sen!! Niehku näytti jälleen metsälenkillä, kuinka hienosti hän osaa syödä linnun. Lajimääritelmä jäi valitettavasti tällä kertaa tekemättä. Mutta sillä linnulla oli jalat! Ne pilkistivät suupielestä.
Pikkupikkulinnun syömisestä ei tule ripuli. Se on nyt tutkittu.
maanantai 29. joulukuuta 2014
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Linnavuorella
Lähdimme retkelle Neiti 8 veen ja Niehkun kanssa.
Meillä on lunta!
Retkellä oli mukana glögiä ja piparitalon asukkaita.
"Ja meinaakko, etten mä saa mitään?"
"Niin arvelinkin."
perjantai 26. joulukuuta 2014
Tarina siitä, kuinka tilhi ja ripuli liittyvät toisiinsa
Mies, joka meillä asuu, käy ahkerasti Niehkun kanssa kotimetsässämme. Siellä he tapaavat uusia koiratuttavuuksia. Metsästä löytyy muutakin, mm. elottomia olentoja. Eräällä retkellä Niehku juoksi luoksemme supikoiran pääkallo suussaan.
Päivänä muutamana pihapiiriimme ilmestyi valtava parvi tilhiä. Niiden touhuja on mukava seurata. Mies ja Niehku lähtivät tavanomaiselle lenkille metsään. Niehku tuli innoissaan esittelemään löytöään: hänellä oli kuollut tilhi suussa! Niehku osaa lenkillä irrottaa käskystä karkkipaperit yms. Mutta tilhi!!!! Niin harvinainen herkku Niehkun ruokavaliossa. Hän halusi pitää sen aivan itsellään. Niehku kävi välillä esittelemässä aarrettaan, mitä nyt leikiltään malttoi. Tilheä voi siis heitellä. Kun mieheni pääsi tilhen kanssa lähietäisyydelle, siltä puuttui siinä vaiheessa pää. Niin ihana herkkulelu päätyi metsän siimekseen ja Niehku kotiin.
Tuli ilta ja Niehkulla tarve päästä ulos. Tilhihän se siellä pakotti. Tarinan opetus: mikäli syöt tilhen, varaudu illalla ripulin. Sitä itseään oli Niehkun villahousut täynnä.
Päivänä muutamana pihapiiriimme ilmestyi valtava parvi tilhiä. Niiden touhuja on mukava seurata. Mies ja Niehku lähtivät tavanomaiselle lenkille metsään. Niehku tuli innoissaan esittelemään löytöään: hänellä oli kuollut tilhi suussa! Niehku osaa lenkillä irrottaa käskystä karkkipaperit yms. Mutta tilhi!!!! Niin harvinainen herkku Niehkun ruokavaliossa. Hän halusi pitää sen aivan itsellään. Niehku kävi välillä esittelemässä aarrettaan, mitä nyt leikiltään malttoi. Tilheä voi siis heitellä. Kun mieheni pääsi tilhen kanssa lähietäisyydelle, siltä puuttui siinä vaiheessa pää. Niin ihana herkkulelu päätyi metsän siimekseen ja Niehku kotiin.
Tuli ilta ja Niehkulla tarve päästä ulos. Tilhihän se siellä pakotti. Tarinan opetus: mikäli syöt tilhen, varaudu illalla ripulin. Sitä itseään oli Niehkun villahousut täynnä.
torstai 25. joulukuuta 2014
Joululahjat!
Kävimme lasten kanssa lahjaostoksilla ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että Niehkun on vihdoin saatava oma peti. Ja minähän ostin.
Lapset ostivat omilla rahoillaan pitkäjalkaflamingon ja jouluporsaan. Ystäväperheemmekin oli muistanut Niehkua ihanalla luu-piparimuotilla!
Hyvää joulua!
Niehkusta saatiin kivoja kuvia joulun aikaan. Kuvaajana M.Vauhkonen.
Mummin luona kylässä. Sieltä löytyi useita jäätyneet palloja pihalta ja niiden kanssa Niehku jaksoi temmeltää tunti tolkulla.
Meidän suuri peto!
Välillä uuvuttaa...
Niehku rakastaa jäätä!
Ylväs profiili.
Joulu on ihanaa aikaa!
maanantai 15. joulukuuta 2014
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Sairastelua
Voi Niehku-parka.
Ke 26.11. Niehku oksensi purkan ja alkoi illasta olla jotenkin vetämätön. Tiesimme, että purkka on jostain maasta poimittu, eikä oltu vielä kovin huolissamme. Annoimme illalla siirappia ruokalusikallisen ja Niehku piristyikin. Luulimme asian olevan kunnossa.
Perjantaina minä olin töissä ja sain puhelun neljän jälkeen kotoa. Niehku oli flegmaattinen: ei ollut tullut lapsia vastaan eteiseen, eikä halunnut ulos. Tyttäremme 8 v. oli huomannut, että Niehku on vatsasta kuuma ja vatsa jotenkin pullottaa. Koska flegmaattisuus oli alkanut sen jälkeen, kun Niehku oli ollut pari tuntia yksin, aloin epäillä, onko se kuitenkin syönyt jotain sopimatonta.
Työpaikan pikkujoulut olivat aluillaan, kun päätin, että lähdemme eläinlääkäriin. Soitimme tutulle klinikalle ja heillä ei ollut aikaa antaa, mutta kehottivat tulemaan paikalle. Niehku laitettiin nesteytykseen, otettiin verikokeet ja mitattiin kuume, 40 astetta. CRP 103. Pikatesti kertoi, että Niehkulla olisi borrelia, joten antibiootti aloitettiin suonensisäisesti. Klinikan väki oli mm. meidän vuoksemme ylitöissä tuona perjantai-iltana.
Pe-la -yöksi jätettiin kanyyli tassuun ja kauluri saatiin lainaan. Kotona kuitenkin Niehku otti kaulurin heti pois, eikä ollut tassustaan kiinnostunut, joten päätimme antaa olla. Toin alakertaan patjan itselleni (ja näemmä Niehkulle) ja päätin nukkua lattialla. Näin kuulisin, jos Niehku alkaisi repiä kanyylia irti. Niehku nukkui vieressäni patjalla, mitä se ei siis normaalisti saa tehdä. Mutta yö sujui näin itselläni levollisemmin mielin. Aloitimme pikatestin perusteella 14 vuorokauden ajan Doxybactin-lääkkeen antamisen. Sen haittapuolina on mahdollinen kiillevaurio hampaissa, mikä tarkoittaa, että Niehkun hampaat eivät ole ehkä isona hohtavan valkoiset.
Sovitusti menimme lauantaina pissanäytteen kanssa aamusta takaisin. Virtsassa näkyi proteiineja, mikä ei ole siis suotavaa ja se oli muutenkin väkevää. Kuume oli laskenut 39,1 asteeseen. Koska emme voineet sulkea pois vierasesineen mahdollisuutta, lääkäri tunnusteli vatsan ja otettiin kaksi röntgenkuvaa. Niissä ell näki paksusuolessa jotain ja lupasi soitella illalla, kun kollega on käynyt antamassa oman mielipiteensä kuvista. Niehku oli taas nesteytyksessä ja olisivat halunneet ottaa muutamaksi tunniksi sisään, mutta päätimme yrittää nesteytystä kotona. Ajoimme kotiin kaupan kautta ja haimme piimää sekä kanan paistisuikaleita. Keitin kanat kotona ja otimme keitinveden talteen, jota sitten tarjosimme puolen tunnin-tunnin välein. Illalla lämpöä oli enää 38,6 astetta. Myöhemminen (taas kaksi tuntia klinikan sulkeutumisen jälkeen) eläinlääkäri soitti ja kertoi kollegansa löytäneen kaasumuodostusta ohutsuolestakin, mutta arveli sen tulevan luonnollista tietä ulos.
Sunnuntaina Niehku alkoi olla oma itsensä ja pääsimme tutulle metsälenkillemme. Päätin kuitenkin, että en päästä koiraa vapaaksi, ennen kuin se on tehnyt tarpeensa. Todistettavasti vierasesin tuli luonnollista tietä ulos: rakas Herra Sammakko -pehmolelun vatsaosa oli käynyt Niehkun suoliston läpi. Kangassuikaleen lisäksi Niehku oli varmuuden vuoksi syönyt kaksi valkoista kiveä. Juuh.
Maanantaina 1.12. oli sovittuna kontrollikäynti ja kaikki vaikutti olevan ok. Sovittiin, että klinikalta ollaan yhteydessä, kun borrelia-testi on varmistunut (näyte lähetettiin jatkotutkimuksiin). Joskus testi saattaa näyttää virheellisesti positiivista. CRP oli laskenut ollen nyt 39,4.
Pian Niehku oli oma vilkas, iloinen itsensä. Mutta oli koko tapahtuma jotenkin pysäyttävä ja huolta herättävä. Lääkärireissuille tuli hintaa 602 €, mutta onneksemme meillä on koiravakuutus, joten odottelen päätöstä, saammeko jotain takaisin.
Mitä opimme tästä:
1) Mittaa oikeasti koiran normaalilämpö, jotta tiedät, milloin koirallasi on kuumetta
2) Vakuutus on iloinen asia
3) Mikä tässä kaikessa on ollut oireita borreliasta ja mikä vierasesineestä, sitä en osaa sanoa
4) Varaudu koiran myötä eläinlääkärikustannuksiin
5) Niehku on kyllä aika manio koira!
Ke 26.11. Niehku oksensi purkan ja alkoi illasta olla jotenkin vetämätön. Tiesimme, että purkka on jostain maasta poimittu, eikä oltu vielä kovin huolissamme. Annoimme illalla siirappia ruokalusikallisen ja Niehku piristyikin. Luulimme asian olevan kunnossa.
Perjantaina minä olin töissä ja sain puhelun neljän jälkeen kotoa. Niehku oli flegmaattinen: ei ollut tullut lapsia vastaan eteiseen, eikä halunnut ulos. Tyttäremme 8 v. oli huomannut, että Niehku on vatsasta kuuma ja vatsa jotenkin pullottaa. Koska flegmaattisuus oli alkanut sen jälkeen, kun Niehku oli ollut pari tuntia yksin, aloin epäillä, onko se kuitenkin syönyt jotain sopimatonta.
Työpaikan pikkujoulut olivat aluillaan, kun päätin, että lähdemme eläinlääkäriin. Soitimme tutulle klinikalle ja heillä ei ollut aikaa antaa, mutta kehottivat tulemaan paikalle. Niehku laitettiin nesteytykseen, otettiin verikokeet ja mitattiin kuume, 40 astetta. CRP 103. Pikatesti kertoi, että Niehkulla olisi borrelia, joten antibiootti aloitettiin suonensisäisesti. Klinikan väki oli mm. meidän vuoksemme ylitöissä tuona perjantai-iltana.
Pe-la -yöksi jätettiin kanyyli tassuun ja kauluri saatiin lainaan. Kotona kuitenkin Niehku otti kaulurin heti pois, eikä ollut tassustaan kiinnostunut, joten päätimme antaa olla. Toin alakertaan patjan itselleni (ja näemmä Niehkulle) ja päätin nukkua lattialla. Näin kuulisin, jos Niehku alkaisi repiä kanyylia irti. Niehku nukkui vieressäni patjalla, mitä se ei siis normaalisti saa tehdä. Mutta yö sujui näin itselläni levollisemmin mielin. Aloitimme pikatestin perusteella 14 vuorokauden ajan Doxybactin-lääkkeen antamisen. Sen haittapuolina on mahdollinen kiillevaurio hampaissa, mikä tarkoittaa, että Niehkun hampaat eivät ole ehkä isona hohtavan valkoiset.
Sovitusti menimme lauantaina pissanäytteen kanssa aamusta takaisin. Virtsassa näkyi proteiineja, mikä ei ole siis suotavaa ja se oli muutenkin väkevää. Kuume oli laskenut 39,1 asteeseen. Koska emme voineet sulkea pois vierasesineen mahdollisuutta, lääkäri tunnusteli vatsan ja otettiin kaksi röntgenkuvaa. Niissä ell näki paksusuolessa jotain ja lupasi soitella illalla, kun kollega on käynyt antamassa oman mielipiteensä kuvista. Niehku oli taas nesteytyksessä ja olisivat halunneet ottaa muutamaksi tunniksi sisään, mutta päätimme yrittää nesteytystä kotona. Ajoimme kotiin kaupan kautta ja haimme piimää sekä kanan paistisuikaleita. Keitin kanat kotona ja otimme keitinveden talteen, jota sitten tarjosimme puolen tunnin-tunnin välein. Illalla lämpöä oli enää 38,6 astetta. Myöhemminen (taas kaksi tuntia klinikan sulkeutumisen jälkeen) eläinlääkäri soitti ja kertoi kollegansa löytäneen kaasumuodostusta ohutsuolestakin, mutta arveli sen tulevan luonnollista tietä ulos.
Sunnuntaina Niehku alkoi olla oma itsensä ja pääsimme tutulle metsälenkillemme. Päätin kuitenkin, että en päästä koiraa vapaaksi, ennen kuin se on tehnyt tarpeensa. Todistettavasti vierasesin tuli luonnollista tietä ulos: rakas Herra Sammakko -pehmolelun vatsaosa oli käynyt Niehkun suoliston läpi. Kangassuikaleen lisäksi Niehku oli varmuuden vuoksi syönyt kaksi valkoista kiveä. Juuh.
Maanantaina 1.12. oli sovittuna kontrollikäynti ja kaikki vaikutti olevan ok. Sovittiin, että klinikalta ollaan yhteydessä, kun borrelia-testi on varmistunut (näyte lähetettiin jatkotutkimuksiin). Joskus testi saattaa näyttää virheellisesti positiivista. CRP oli laskenut ollen nyt 39,4.
Pian Niehku oli oma vilkas, iloinen itsensä. Mutta oli koko tapahtuma jotenkin pysäyttävä ja huolta herättävä. Lääkärireissuille tuli hintaa 602 €, mutta onneksemme meillä on koiravakuutus, joten odottelen päätöstä, saammeko jotain takaisin.
Mitä opimme tästä:
1) Mittaa oikeasti koiran normaalilämpö, jotta tiedät, milloin koirallasi on kuumetta
2) Vakuutus on iloinen asia
3) Mikä tässä kaikessa on ollut oireita borreliasta ja mikä vierasesineestä, sitä en osaa sanoa
4) Varaudu koiran myötä eläinlääkärikustannuksiin
5) Niehku on kyllä aika manio koira!
torstai 13. marraskuuta 2014
Koululainen
Pentukoulussa on hauskaa. Se kestää tunnin verran ja joka kerralla saadaan jokin juttu, mitä harjoitella. Parina viimeisimpänä on ollut erilaiset kosketukset: koira koskettaa haluttua kohtaa ja saa palkkion. Käskynä voisi olla nenä tai vaikkapa ovi! Toinen juttu oli esim. jugurttipurkin kansi maassa ja kun koira koskee tassulla -> palkkio. Niehku ei osaa kumpaakaan.
Harjoittelemme myös luoksetuloa ja leikkimistä. Viimeisin oivallukseni oli se, että pitää tehdä itsestä niin houkutteleva, ettei koiraa tarvitse kiskoa perässään hihnassa tai torua menemästä jonnekin. Tuo houkuttelevuus tässä kohtaa on sitä, että kimitän ja innostun ja kehun. Liekö kovin houkuttelevaa?
En ollut tajunnut opettaa seiso-käskyä, mutta sehän onkin kovin kätevä. Harjoittelemme paljon sitä, koska sen Niehku tajusi. Maahan-käsky ei meiltä onnistu.
Kiersimme pienessä ympyrässä kaikki kuusi pentua omistajineen. Piti liikkua eteenpäin hihna löysällä. Minä roikuin Niehkun perässä. Ei ollut hihna löysällä. Onneksi oli pinna löysällä. Minua vain nauratti, kun meidän touhu oli niin älytöntä. Mutta se pitää sanoa, että kun menimme yksin sellaista kahdeksikkoa, jossa sivuilla oli houkutuksia, Niehku kulki kuin unelma sivullani ja etsi katsekontaktia. Edelleen meillä siis on toivoa!
Tunnin lopuksi pennut päästetään viipottamaan keskenään. Niehku käy yhä uudelleen ja uudelleen sen yhden mustan pienen pennun perään. Onneksi siellä on myös iki-ihana Iines, joka on tasavertainen leikkikaveri. Joskus Niehku ja Iines ovat niin poikki tunnin jälkeen, että makaavat lattialla vastakkain ja sätkivät toisiaan jaloillaan.
Harjoittelemme myös luoksetuloa ja leikkimistä. Viimeisin oivallukseni oli se, että pitää tehdä itsestä niin houkutteleva, ettei koiraa tarvitse kiskoa perässään hihnassa tai torua menemästä jonnekin. Tuo houkuttelevuus tässä kohtaa on sitä, että kimitän ja innostun ja kehun. Liekö kovin houkuttelevaa?
En ollut tajunnut opettaa seiso-käskyä, mutta sehän onkin kovin kätevä. Harjoittelemme paljon sitä, koska sen Niehku tajusi. Maahan-käsky ei meiltä onnistu.
Kiersimme pienessä ympyrässä kaikki kuusi pentua omistajineen. Piti liikkua eteenpäin hihna löysällä. Minä roikuin Niehkun perässä. Ei ollut hihna löysällä. Onneksi oli pinna löysällä. Minua vain nauratti, kun meidän touhu oli niin älytöntä. Mutta se pitää sanoa, että kun menimme yksin sellaista kahdeksikkoa, jossa sivuilla oli houkutuksia, Niehku kulki kuin unelma sivullani ja etsi katsekontaktia. Edelleen meillä siis on toivoa!
Tunnin lopuksi pennut päästetään viipottamaan keskenään. Niehku käy yhä uudelleen ja uudelleen sen yhden mustan pienen pennun perään. Onneksi siellä on myös iki-ihana Iines, joka on tasavertainen leikkikaveri. Joskus Niehku ja Iines ovat niin poikki tunnin jälkeen, että makaavat lattialla vastakkain ja sätkivät toisiaan jaloillaan.
Piti ottaa Aminekosta kuva. Se löytyi aamulla nukkumasta tästä asennosta. Elämän iloa ja tyytyväisyyttä!
Pieni kettuni.
Sydän ja koira. Lumi oli ihanaa, niin kauan kuin sitä kesti.
Niehku söi Harry Potterin!
Tämä on ainoa, mitä Potterista jäi jäljelle! Meillä on kulturelli koira -mikä ilo ja ylpeys!
Kirjastoon olemme velkaa noin 30 € tuhotuista kirjoista.
Nenän edessä on herkku, jota ei saa ottaa ilman lupaa.
Piti ottaa kuva Niehkusta ylhäältä, jotta värin muutoksen huomaisi. Se tummuu!
Niehku oli ensimmäistä kertaa hoidossa. Ihana hoitaja Koda ja oppipoika Niehku.
Kaksi alinta kuvaa: Kodan omistaja.
lauantai 1. marraskuuta 2014
Pyhäinpäivän leikit
Vanhat ja uudet valjaat.
Kävimme pyytämässä naapurin rottweileria metsään leikkimään.
Odottelemme Ronia. :)
Ja Ronihan tuli!
Vähän on taas jänskää, vaikka joka viikko kohdataan.
Onneksi Niehku osasi myös levätä välillä.
Mikä naama Niehkulla on!?
Josera-säkki on täytetty sanomalehdillä ja muutamilla nappuloilla. Pian Niehku jää taitoluistelun ajaksi yksin kotiin ja saa repiä säkin sisällön. Kongi on pakastimessa, se on kätkenyt sisuksiinsa jauhelihaa.
Koulukiusaaja
Kotonamme asuu koulukiusaaja. :( Tämä on Neiti 8 veen murhe. Olemme nyt nimittäin aloittaneet pentukoulun ja siellä pennut pääsevät lopuksi vapaana telmimään. Niehku paineli tassullaan yhtä pientä, mustaa monirotuista pentua maahan. Ensimmäisellä kerralla opettelimme pentukoulussa kontaktia ja istumista. En tosin tajunnut, että ne olivat myös kotitehtäviä, mutta onneksi asiat olivat meille jo tuttuja. Palkittiin, kun koira katsoo silmiin. Niehku istua napotti minun edessäni tuíjottaen silmiin nakin toivossa. Olen alkanut siirtää palkkiokättä eri paikkaan, jotta Niehku oppii, että vaikka käsi ja nami olisi missä, kontakti otetaan silmiin katsomalla.
Toisella kerralla Niehku oppi seiso-käskyn ja harjoittelimme seuraamista. Nyt sentään tajusin, että niitä treenataan tässä väliajalla ennen seuraavaa kertaa. Olin ihan innoissani, että saimme uuden käskyn, mitä opetella. En ollut tajunnut, että seiso-käsky onkin ihan kätevä. Esimerkiksi valjaita laitettaessa. Pentukoulussa opettelimme myös luoksetuloa ja kouluttaja kävi jokaisen luona pitämässä pentua aloillaan, jotta omistaja voi pyytää luokse. Minä katsoin ihan hölmistyneenä: "Käskin sen jäädä paikalleen, niin ei se seuraa mua ennen kuin annan luvan."
Niehku on motivoitunut oppimaan ja treenaamme lenkeillä aina jotakin. Koiran kouluttaminen on tosi palkitsevaa ja innostavaa, kun vain itsellä olisi aikaa. Blogiin ei ole aikoihin ilmestynyt kuvia tai juttuja, kun kaikki illat ja viikonloput menevät eri jutuissa. Viime viikonloppuna olin Helsingissä katsomassa hevoskisoja. Tänä viikonloppuna on aikaa touhuta koiran kanssa. Palkitsevaa on se, että koira oppii -ja aika nopeastikin.
Pentukoulussa harjoittelimme myös pujottelua omistajan jalkojen välistä. Se pitäisi ottaa nyt treenilistalle. Samoin hampaiden katsominen.
Toisella kerralla pentukoulussa Niehku olikin tosi kiinnostunut tästä pienestä mustasta pennusta. Pennun omistajat selvästi olivat huolissaan Niehkun käyttäytymisestä. Luotin kuitenkin kouluttajaamme, joka koko ajan sanoitti tilannetta ja tulkkasi koirien kieltä. Ajattelin, että kyllä hän sitten minulle sanoo, jos tilanne äityy pahaksi. Viesti oli siis se, että pienenkin koiran täytyy itse oppia ilmoittamaan koirien kielellä, milloin liika on liikaa ja omistajien ei ole syytä puuttua tilanteeseen (ellei nyt jotain katastrofaalista tapahdu). Samoin viestinä oli, että älkää jähmettykö paikallenne, vaan liikkukaa koko ajan vähän, niin se on koiralle viesti, että tässä ei tarvitse kangistua kauhusta.
Toisella kerralla Niehku oppi seiso-käskyn ja harjoittelimme seuraamista. Nyt sentään tajusin, että niitä treenataan tässä väliajalla ennen seuraavaa kertaa. Olin ihan innoissani, että saimme uuden käskyn, mitä opetella. En ollut tajunnut, että seiso-käsky onkin ihan kätevä. Esimerkiksi valjaita laitettaessa. Pentukoulussa opettelimme myös luoksetuloa ja kouluttaja kävi jokaisen luona pitämässä pentua aloillaan, jotta omistaja voi pyytää luokse. Minä katsoin ihan hölmistyneenä: "Käskin sen jäädä paikalleen, niin ei se seuraa mua ennen kuin annan luvan."
Niehku on motivoitunut oppimaan ja treenaamme lenkeillä aina jotakin. Koiran kouluttaminen on tosi palkitsevaa ja innostavaa, kun vain itsellä olisi aikaa. Blogiin ei ole aikoihin ilmestynyt kuvia tai juttuja, kun kaikki illat ja viikonloput menevät eri jutuissa. Viime viikonloppuna olin Helsingissä katsomassa hevoskisoja. Tänä viikonloppuna on aikaa touhuta koiran kanssa. Palkitsevaa on se, että koira oppii -ja aika nopeastikin.
Pentukoulussa harjoittelimme myös pujottelua omistajan jalkojen välistä. Se pitäisi ottaa nyt treenilistalle. Samoin hampaiden katsominen.
Toisella kerralla pentukoulussa Niehku olikin tosi kiinnostunut tästä pienestä mustasta pennusta. Pennun omistajat selvästi olivat huolissaan Niehkun käyttäytymisestä. Luotin kuitenkin kouluttajaamme, joka koko ajan sanoitti tilannetta ja tulkkasi koirien kieltä. Ajattelin, että kyllä hän sitten minulle sanoo, jos tilanne äityy pahaksi. Viesti oli siis se, että pienenkin koiran täytyy itse oppia ilmoittamaan koirien kielellä, milloin liika on liikaa ja omistajien ei ole syytä puuttua tilanteeseen (ellei nyt jotain katastrofaalista tapahdu). Samoin viestinä oli, että älkää jähmettykö paikallenne, vaan liikkukaa koko ajan vähän, niin se on koiralle viesti, että tässä ei tarvitse kangistua kauhusta.
Vanhoja kuvia Marskista ja Niehkusta
Ystäväni, työkaverini M.Lehtinen antoi minulle muutamia kuvia, joita hän otti käydessämme vierailulla jokin aika sitten. Kiitos! <3
Ai kauhia, mikä uros!
Jos mä istun tässä...
... ja olen niin kuin en oliskaan...
...venyttelen...
...nuuskuttelen...
...ja kurkin, ettei Marski vain tuu...
... niin sit mä voin poseerata!
maanantai 20. lokakuuta 2014
Koira piikillä
Työpaikkamme viikkopalaverin muistiossa lukee tänään, että "Unessa":n koira tulee tänään käymään klo 14.30 ja sen jälkeen koira menee piikille. Oh no! Piikkihän se oli, mutta vain tehosterokotus! :D
Tosiaan, Niehku kävi työpaikallani sosiaalistumassa. Emme kylläkään päässeet odotusaulaa pidemmälle, kun ensimmäinen työkaveri tuli. Hänen äänensävynsä ja Niehkun haukku paljasti, että jotain ihmeellistä tapahtuu ja työyhteisön naiset pakkautuivat kaikki ovelle. Olin etukäteen varoittanut, että mitään käytöstapoja ei ole. Koiralla tai emännällä. Vierailu sujui mukavasti, mutta seuraava kohde ei ollut niin mieluisa.
Eläinlääkärin koppiin Niehku tuli ihan mielellään, mutta se odottaminen kävi vähän pännimään. Painoa Niehkulla oli tasan 8 kg ja ei ollut eläinlääkärin mukaan liian laiha. Olin kyllä ottanut siitäkin stressiä. Mitä jos vain en osaa ruokkia koiraa riittävästi? Kuulemma juu, selkäranka tuntuu, kylkiluut tuntuu, mutta masuakin on. Huoh!
Napatyrä on niin pieni, että ell ei tekisi sille tässä kohtaa mitään, eli jatketaan seuraamista. "Steriloimisen yhteydessä sen voi sitten leikata. Mutta kyllä sille tulisi nättejä pentuja jonkun samanvärisen kanssa!" Aika mukava eläinlääkäri.
Tosiaan, Niehku kävi työpaikallani sosiaalistumassa. Emme kylläkään päässeet odotusaulaa pidemmälle, kun ensimmäinen työkaveri tuli. Hänen äänensävynsä ja Niehkun haukku paljasti, että jotain ihmeellistä tapahtuu ja työyhteisön naiset pakkautuivat kaikki ovelle. Olin etukäteen varoittanut, että mitään käytöstapoja ei ole. Koiralla tai emännällä. Vierailu sujui mukavasti, mutta seuraava kohde ei ollut niin mieluisa.
Eläinlääkärin koppiin Niehku tuli ihan mielellään, mutta se odottaminen kävi vähän pännimään. Painoa Niehkulla oli tasan 8 kg ja ei ollut eläinlääkärin mukaan liian laiha. Olin kyllä ottanut siitäkin stressiä. Mitä jos vain en osaa ruokkia koiraa riittävästi? Kuulemma juu, selkäranka tuntuu, kylkiluut tuntuu, mutta masuakin on. Huoh!
Napatyrä on niin pieni, että ell ei tekisi sille tässä kohtaa mitään, eli jatketaan seuraamista. "Steriloimisen yhteydessä sen voi sitten leikata. Mutta kyllä sille tulisi nättejä pentuja jonkun samanvärisen kanssa!" Aika mukava eläinlääkäri.
Niehku mielipuuhassaan, repimässä kananmunakennoa omassa häkissä.
Neljän kuukauden ikäinen nassu!
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Syysloma
Syyslomalla voi vielä makoilla kallioilla ja ottaa kuvia taivaasta.
Oiva-nalle oli lähtenyt talviunipaikkaa etsimään!!! (Ja selvisi, että oikeasti hän onkin hiiri.)
Kävimme syyslomalla tallillakin tutustumassa hevosiin. En älynnyt ottaa siellä kuvia. Miniatyyrihevoset olivat mukavia, mutta isot hepat eivät ymmärtäneet Niehkun kieltä. Niehku yritti kutsua leikkiin, hevonen laski päänsä haistellakseen ja Niehku perääntyi aidan viereltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)