Tosiaan, Niehku kävi työpaikallani sosiaalistumassa. Emme kylläkään päässeet odotusaulaa pidemmälle, kun ensimmäinen työkaveri tuli. Hänen äänensävynsä ja Niehkun haukku paljasti, että jotain ihmeellistä tapahtuu ja työyhteisön naiset pakkautuivat kaikki ovelle. Olin etukäteen varoittanut, että mitään käytöstapoja ei ole. Koiralla tai emännällä. Vierailu sujui mukavasti, mutta seuraava kohde ei ollut niin mieluisa.
Eläinlääkärin koppiin Niehku tuli ihan mielellään, mutta se odottaminen kävi vähän pännimään. Painoa Niehkulla oli tasan 8 kg ja ei ollut eläinlääkärin mukaan liian laiha. Olin kyllä ottanut siitäkin stressiä. Mitä jos vain en osaa ruokkia koiraa riittävästi? Kuulemma juu, selkäranka tuntuu, kylkiluut tuntuu, mutta masuakin on. Huoh!
Napatyrä on niin pieni, että ell ei tekisi sille tässä kohtaa mitään, eli jatketaan seuraamista. "Steriloimisen yhteydessä sen voi sitten leikata. Mutta kyllä sille tulisi nättejä pentuja jonkun samanvärisen kanssa!" Aika mukava eläinlääkäri.
Niehku mielipuuhassaan, repimässä kananmunakennoa omassa häkissä.
Neljän kuukauden ikäinen nassu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti