Kesäjuoksut

Juoksulla on parikin eri merkitystä koiramaailmassa. Niehkullahan oli juoksut tuossa keväällä, juuri katselmuksen jälkeen. Kyse ei onneksi ole nyt niistä.

Lapinkoiran omistaja on kerännyt vuosien saatossa itselleen mukavasti elopainoa. Kilojen kanssa on tultu toimeen, milloin heikommin ja milloin vielä heikommin. Ikääkin alkaa olla, ettei viitsisi vallan pyöreäksi muuttua. Tämähän on nyt ollut sitä iänikuista kamppailua aina. Ja varmasti tulee olemaankin. Omassa psyykkisessä voinnissa vain olen huomannut, että kun tämä kroppa liikkuu, oma mielikin voi paremmin. Niinpä juuri ennen lomani alkua ostaa päräytin itselleni lenkkarit, vaikka edelliset olivat vasta 13 vuotta vanhat.

Olen pyrkinyt käymään noin joka toinen päivä juoksemassa. Lapinkoira flexin nokassa keikkuen. Flexi siitä syystä, että silloin Niehkulla on vähän enemmän joustonvaraa jäädä joskus jotain nuuskuttelemaan. Yleensä hän kyllä mielellään etsii kolmen metrin pituisia puita pururadan varrelta.

En todellakaan miellä itseäni juoksijaksi. En ole ikinä, koskaan, harrastanut juoksemista! Mutta olen itsekin yllättynyt sinnikkyydestäni. Ja Niehku tietää jo, mitä tapahtuu, kun omistaja kiskoo juoksuhousuja jalkaansa.

Apilaniityllä

Savojärvellä kasvaa hillaa

Savojärven kierros

+21 astetta ja mitä mainiointa seuraa Savojärven kierroksella. Olimme kahdestaan Niehkun kanssa kiertämässä tuota järveä. Olen aiemminkin kävellyt sen lenkin ja silloin etsinyt geokätköt. Tänään keskityimme kävelyyn ja maisemiin. Olimme kymmenen aikaan Rantapihassa ja lähdimme sieltä kävelemään. Jos saisin sellaisen suon tuoksun tallennettua johonkin purkkiin! Toi niin elävästi mieleeni Lapin suopursut. Kulkijoita ei juurikaan ollut ja saimme rauhassa pitkospuita kipitellä. Niehku kävi muutaman kerran uimassa. 

Joku totesi, että kierros olisi ennemminkin 7 kilometriä pitkä, kuin 6 km. En osaa sanoa, mutta oikein hyvä päivälenkki siitä tuli. Olisin kyllä mielelläni ottanut seuraa, mutta en rohjennut fb:n seinällä huudella. ;)

Saavuttuamme Rantapihaan takaisin menimme rannalle. Siellä kuitenkin oli kyltti, ettei koiria saa uittaa. Joku perheen äiti lupasi sitten katsoa sen hetken Niehkua, kun kävin vaihtamassa uikkarit ja pulahdin järveen. Ihania ihmisiä on olemassa! Huomasin nimittäin, että yksin liikkuminen koiran kanssa vaatii enemmän suunnittelua, kun ei olekaan ketään, kenelle antaa hihnaa siksi aikaa, kun käy vessassa tai vaihtaa vaatteita.

Mustikkapalkalla paimentava koira

Olimme tänään lasten ja Niehkun kanssa kahden tunnin metsälenkillä. Niehku oli vapaana, vaikka ei saisi olla. Pari kertaa tuli kävelijöitä vastaan ja kutsuin Niehkun luokse ja laitoin kiinni. Mä vaan rakastan sitä, kun koira saa juosta vapaana metsässä. 

Metsässä oli jo valtavan kokoisia, kypsiä mustikoita! Poimimme maistiaisia ja Niehkuhan innostui. Ensin annoin kädestä niitä marjoja, mutta sen jälkeen näytin Niehkulle mustikanvarpuja. Niehku riipi mustikoita suuhunsa. Hetken kuluttua näin sen itsenäisesti poimivan mustikoita! Vielä mun pitää opettaa se leipomaan mustikkapiirakka...

Mustikassa

Kyllähän Niehku söi pentunakin mustikoita. 19.8.2014

Kesäpäivä Kustavissa

Näköalapaikalla on hyvä vahtia.

Lähdimme viettämään päivää Kustaviin. Oli todella hieno ja aurinkoinen ilma, Ja vihdoin Niehku nyt sitten pääsi uimaan! Kustavin uimarannan vieressä oli kaislottunut alue, jossa oli pieni lampimainen aukko. Laitoin koiran flexiin ja heittelin keppejä veteen. Niehku on selvästi vesimieltynyt. Se haki keppejä, mutta sen lisäksi meni itse veteen ja ui siellä ympyrää. 

Toissapäivänä tapasimme koiraystäviä. Koda omistajineen oli lähistöllä ja kutsui meidät mukaan pellolle leikkimään. Menossa oli mukana toinenkin koira, 7 kuukauden ikäinen narttu. Niehku murisi tälle pennulle, samalla kuitenkin oli kovin kiinnostunut ja häntä heilui. En yhtään osannut lukea koiraani, miksi se käyttäytyi sillä tavalla. Kodan omistaja ehdotti, josko kyse on siitä, että siinä on toinen narttu. Minä vitsailin, että Niehku on mustasukkainen Kodasta.

Otin Niehkun takaisin hihnaan ja siinä hihnassa ollessaan se alisti tämän toisen nartun ja sen jälkeen (juteltuani toki omistajan kanssa) päätimme kokeilla uudestaan päästää Niehku vapaaksi. Sen jälkeen leikit sujuivat aika kivasti. Jossain vaiheessa toinen narttu alkoi haukkua ja taas Niehku "ärsyyntyi". Otimme sitten molemmat koirat hihnaan.

Mutta kyllä mua harmitti. Toivon, että tämä nyt on ihan normaalia ja mahdollisesti ohimenevää. En missään nimessä halua, että Niehkusta tulee ärisijä. Toivon, että tämä on jotain murrosikään liittyvää kotkotusta. :(

Vahvistui taas oma ajatukseni, että täytyy syksyllä yrittää päästä taas jollekin koirakurssille. Joko jatkamme rally-tokoa tai sitten katson jonkun muun kurssin.

Lähistön eläimiä

Tänään on ollut vuoden kuumin päivä. Pitäisi löytää joku ranta, jossa saisi uittaa koiria. Haluaisin myös nähdä, kuinka Niehku suhtautuu, kun minä menen uimaan. Edellinen koiramme kahlaili vedessä, mutta ei varsinaisesti uinut. Kerran olimme metsäretkellä ja päätin uida. Olin raskaana tuolloin ja en tiedä, mikä suojeluvaisto silloisella koirallamme Toscalla heräsi, mutta se alkoi uida minun ympärilläni.

Niehku on päässyt kosketuksiin lähiluonnon kanssa. Eilen myöhään illalla mieheni lähti käyttämään Niehkua iltapissillä, kun puskasta kömpi hirvi. Se seisoi, tuijotti ja sitten alkoi lähestyä. Kun Niehku tajusi, että edessä on jotain järisyttävää, se päätti ilmoittaa siitä suurella ja kuuluvalla äänellä koko kulmakunnalle. Haukkua ja ulvontaa. Hirvi ei ollut moksiskaan. Minä totesin, että en halua törmätä noin kesyyn hirveen lähimetsässä. Kunnes tajusin, että olisihan minulla suuren egon omaava vahtikoira suojelijanani. 

Toisella lenkillä Niehku ilmoitti naapurin pensaikon kohdalla haukkumalla, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Pensaikossa oli kyy. Onneksi osasi varoa -ja varoittaa.