Lapinkoiran omistaja on kerännyt vuosien saatossa itselleen mukavasti elopainoa. Kilojen kanssa on tultu toimeen, milloin heikommin ja milloin vielä heikommin. Ikääkin alkaa olla, ettei viitsisi vallan pyöreäksi muuttua. Tämähän on nyt ollut sitä iänikuista kamppailua aina. Ja varmasti tulee olemaankin. Omassa psyykkisessä voinnissa vain olen huomannut, että kun tämä kroppa liikkuu, oma mielikin voi paremmin. Niinpä juuri ennen lomani alkua ostaa päräytin itselleni lenkkarit, vaikka edelliset olivat vasta 13 vuotta vanhat.
Olen pyrkinyt käymään noin joka toinen päivä juoksemassa. Lapinkoira flexin nokassa keikkuen. Flexi siitä syystä, että silloin Niehkulla on vähän enemmän joustonvaraa jäädä joskus jotain nuuskuttelemaan. Yleensä hän kyllä mielellään etsii kolmen metrin pituisia puita pururadan varrelta.
En todellakaan miellä itseäni juoksijaksi. En ole ikinä, koskaan, harrastanut juoksemista! Mutta olen itsekin yllättynyt sinnikkyydestäni. Ja Niehku tietää jo, mitä tapahtuu, kun omistaja kiskoo juoksuhousuja jalkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti