Syvä hiljaisuus

Blogi on ollut viime aikoina hyvin hiljainen. Mielestäni siihen on kyllä pätevä syy, olemme nimittäin muuttaneet reilu viikko sitten. Niehku on saanut enemmän tilaa olla ja touhuta. Ja uudet portaat, joilla makoilla. Takapihallamme kasvaa omenapuita, kirsikkapuu, luumupuita ja marjapensaita. Marjoja Niehku syö suoraan pensaista. Vadelmat ovat hänen suurinta herkkuaan. Kävelylenkit ovat huomattavasti vaikeutuneet, koska Niehku haistaa vattupuskat monien metrien päähän. No, kyllä se tuottaa iloa ihmisillekin, jotka eivät ole ikinä edes huomanneet vadelmien kasvavan niissä lenkkimaastoissa. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu Niehkun irtisaaminen puskasta. Hän käy pensaan alle makaamaan ja on sitä mieltä, että niin kauan kuin pensaassa on marjoja, hän ei siitä liikahda.

 

Vadelmia!

Olimme käymässä pohjoisimmassa Suomessa heinä-elokuun vaihteessa. Vähän meitä jännitti, kuinka Niehkulta sujuu junamatkat. Mehän emme olleen junassa aiemmin koiran kanssa matkustaneet. Olimme ottaneet selville, että juna pysähtyy Tampereella ja Oulussa pidemmästi, jolloin koiran voi käydä pissattamassa ulkona. Niehku pääsi kanssamme makuuhyttiin. Kovasti hän tiiraili junan ikkunasta maisemia ja oli alkuun hieman levoton. 

Aina kun joku poistui hytistä, Niehku alkoi vinkua. Yö sujui kuitenkin hyvin ja kaikki saimme nukuttua. Aamulla olimme koiran kanssa käytävällä odottamassa Ouluun saapumista, kunnes kyltistä luimme olevamme jossain ihan muualla. Netistä selvisi, että Kokkolassa oli sattunut hirvikolari ja sen vuoksi juna oli pari tuntia myöhässä. Pääsimme Rovaniemellä syömään tosi myöhään, emmekä olleet juuri eväiden kanssa varautuneet tällaiseen myöhästymiseen. Rovaniemeltä jatkoimme autolla vielä vajaa 500 km, joten olihan se melkoinen voimainponnistus myös pienelle koiralle. Lapsista puhumattakaan.

Perillä meitä odotti koiran näkökulmasta ihana kesäparatiisi: lääniä juosta, joki vieressä ja kissa. Lääni ei aina tahtonut riittää, vaan Niehku kävi naapurin pihassakin tervehtimässä. Joessa Niehku tykkäsi kahlailla ja lähti myös uimaan, kun minä uin. Minun piti vain varmistaa, että Niehku on minun ja rannan välissä, koska Tenossa on niin kova virta. Välillä Niehku istui törmällä ja haukkui kalastajia.

Kissa oli tehnyt hyvää työtä ja metsästänyt valmiiksi jonkun myyrän tms. En tehnyt lajitunnistusta kovin tarkkaan… Sitä Niehku kantoi koko viikon ja heitteli ilmaan, tökki kuonolla maahan ja oli hyvin onnellinen. Oli päiviä, jolloin Niehku ei halunnut tulla sisään ollenkaan, koska oli niin ihanaa olla ulkona.

Saattoi olla, että Niehku kävi myös salaa Norjassa. Mies ja lapset olivat lähteneet veneellä Niehku mukanaan ja pysähtyneet keskellä jokea olevalle karikolle –ja se nyt sattuu kuulumaan Norjalle. Oh no!

Kiipesimme lähitunturin laelle nauttimaan auringosta. Meille oli tehty tunturin kupeeseen ikioma geokätkö meitä odottamaan ja Niehku kaivoi sen kiven kolosta.

Paluumatka junalla ja autolla sujuivatkin sitten tosi hyvin. Niehku malttoi nukkua autossa ja junaankin hän hyppäsi kuin olisi ikänsä matkustellut! 

Kyllä pienen lapinkoiran paikka olisi yllä kuvatuissa maisemissa. Oli ihana tarjota Niehkulle tällainen kokemus. Haaveilemme, että pääsisimme jonain vuonna pohjoiseen pääsiäisen tienoilla moottorikelkkailemaan ja pilkkimään.