Kesäpuuhia

Juhannuksen maisemat ja trangia-ruokaa.

Meren aallot olivat Niehkusta mahdottoman mukavia paimentaa. Aallot vetäytyivät.... ja tulivat takaisin.

Mää aikoisin nukkua!

Telttailua

Mies, joka meillä asuu, halusi lähteä lasten -ja koiran- kanssa vanhemmilleen. Suunnitelmissa oli puumajan rakentaminen ja nukkuminen teltassa.

Niehku saa olla vapaana mummolassa. Tosin siihen saattaa tulla muutos. Hän oli nauttinut täysin rinnoin tästä vapaudesta. Naapurin isäntä oli iltasella astellut mummolan pihalle. Oli kuulemma ihmetellyt, mikä karvainen otus hänen jaloissaan pyöri. Se oli meidän Niehku. Lapsemme totesivat, että eihän Niehku ollut karannut. Se oli mennyt vain Olaville!

Mummolan vieressä virtailee mukava oja. Niehku oli jälleen hävinnyt tutkimaan maailmaa. Joku oli löytänyt sen sieltä ojasta. Oli ojan reunat sen verran jyrkät, että ei ollut koira onnistunut ihan heti kiipeämään sieltä ylös.

Sain tekstiviestin: "Menin jokeen. En päässyt pois. Olen vanki. Kaduttaa."

 Koitti ilta ja ensimmäinen telttayö. Telttaan menivät nukkumaan mies, joka meillä asuu, Neiti 8 vee ja Niehku. Illalla tuli tekstiviesti, jossa oli kuva hyvin epäluuloisesta pienestä lapinkoirasta. Pystyykö teltassa oikeasti nukkumaan?

Aamulla, kun kaksi muuta telttailijaa olivat jo heränneet (klo 5.50), tuli kuvaviesti Niehkusta:

Uni taisi maistua sittenkin. Ja teltassa yöpyminen onnistuu  pieneltä lapinkoiralta!

Onnea Niehku!

Niin, pitikö ottaa ne yksivuotiskuvat?

Ihan hetki, mä leikin lammasta!

Noni, nyt mä istun tässä.

No ota nyt tänkin puolen profiili!

Oliko nyt palkan aika?

Joo, kauanko vielä?!

Phuuh, ei jaksais enää...

Mä vahingossa istuin näiden kukkien päälle.

Kieli näkyy nyt hyvin!

Katsos nyt mun liehuvia korvakarvoja!

Ai niin, mä muuten söin sen metsästä löytäni luun! Voi olla, että herään synttäriaamuun vatsa löysänä... HAPPY BIRTHDAY TO ME! 

Kesä sujuu möllötellen

Kesä on ilmeisesti saapunut vehreydestä päätellen. Pienelle koiralle lenkkipolut ovat täynnä mielenkiintoisia viestejä. Varsinainen koiran kouluttaminen on retuperällä. Selkeästi minulla olisi hyvä olla ajoittain jotain koirakursseja, joista innostun hetkellisesti.

Niehkun elämä on kovin tavallista. Kotona touhotetaan perheen kanssa. Niehku on löytänyt uuden ihanan vahtipaikan: meillä on avonaiset portaat, joilla Niehku nukkuu. Sieltä näkee kätevästi ikkunasta ulos, jos naapurin koira vaikka pääsee lenkille.

Minulta kysytään usein, aiommeko teettää Niehkulla pentuja. Minulle kysymys on vieras. Ei, en todellakaan ole ajatellut teettää Niehkulla pentuja. Ensinnäkin, kyse on paimensukuisesta suomenlapinkoirasta: ei ole aivan sama, minkä koiran valitsisi urokseksi. Sen pitäisi olla paimensukuinen suomenlapinkoira. Toiseksi, koira pitäisi viedä silmätarkastukseen/otattaa lonkkakuvat yms. Samoin uroksella pitäisi nämä asiat olla kunnossa. Koirat eivät voisi olla keskenään läheistä sukua. Ei minulla ole tällaista asiantuntemusta, joten miksi ottaisin riskin. Pentujen syntymän jälkeen pitäisi aloittaa jo ”koulutus” ja totuttaminen erilaisiin asioihin. Ei riitä, että pennut kasvaisivat pihan perällä emonsa kanssa.

Kunnioitan tätä kyseistä rotua niin paljon, että annan kasvattajien hoitaa astutusasiat. Minusta pennuttamiseen ei pidä olla liian heppoisat perusteet.