Kesä on ilmeisesti saapunut vehreydestä päätellen. Pienelle
koiralle lenkkipolut ovat täynnä mielenkiintoisia viestejä. Varsinainen koiran
kouluttaminen on retuperällä. Selkeästi minulla olisi hyvä olla ajoittain
jotain koirakursseja, joista innostun hetkellisesti.
Niehkun elämä on kovin tavallista. Kotona touhotetaan
perheen kanssa. Niehku on löytänyt uuden ihanan vahtipaikan: meillä on
avonaiset portaat, joilla Niehku nukkuu. Sieltä näkee kätevästi ikkunasta ulos,
jos naapurin koira vaikka pääsee lenkille.
Minulta kysytään usein, aiommeko teettää Niehkulla pentuja.
Minulle kysymys on vieras. Ei, en todellakaan ole ajatellut teettää Niehkulla
pentuja. Ensinnäkin, kyse on paimensukuisesta suomenlapinkoirasta: ei ole aivan
sama, minkä koiran valitsisi urokseksi. Sen pitäisi olla paimensukuinen
suomenlapinkoira. Toiseksi, koira pitäisi viedä silmätarkastukseen/otattaa
lonkkakuvat yms. Samoin uroksella pitäisi nämä asiat olla kunnossa. Koirat
eivät voisi olla keskenään läheistä sukua. Ei minulla ole tällaista
asiantuntemusta, joten miksi ottaisin riskin. Pentujen syntymän jälkeen pitäisi
aloittaa jo ”koulutus” ja totuttaminen erilaisiin asioihin. Ei riitä, että
pennut kasvaisivat pihan perällä emonsa kanssa.
Kunnioitan tätä kyseistä rotua niin paljon, että annan
kasvattajien hoitaa astutusasiat. Minusta pennuttamiseen ei pidä olla liian
heppoisat perusteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti