torstai 26. maaliskuuta 2015

Kiukuttaa

Treeni-illan hämyä. Keittiön pöydällä palavat kynttilät ja iltapala on valmis. Kynttilät sen takia, että meillä ei ole ollut keittiössä toimivaa lamppua kahteen viikkoon. 
Voi että mua pännii. Meillä oli Rally-Tokossa uutena kylttinä mm. houkutus ja niinkin yksinkertainen asia, kuin minun opettaminen Niehkun palkitsemiseen. Ohjaaja sai varmaan seitsemän kertaa selostaa minulle, kuinka mun pitäisi toimia Niehkun kanssa. Ja minä en meinannut tajuta. "Lähesty houkutusta. Kun Niehku kiinnostuu houkutuksesta, kutsu sitä ja kun se ottaa kontaktin, palkitse lelulla." En ymmärtänyt. Olen ihminen, joka ei kestä harjoittelua toisten ihmisten läsnäollessa. On asia mikä hyvänsä, haluan opetella sen pimeässä komerossa ja tulla sieltä valmiina ulos. Sellaista tilannetta ei ole vielä tullut, koska aika harvaa asiaa voi komerossa treenata.

Ja tämä fiilis on nyt päällimmäisenä mielessä. Sen sijaan mielessä pitäisi olla rata (kyltit ei virallisilla nimillä):
1. Kyltti: Koira istuu viereen, menee maahan ja istuu taas.
2. Kyltti: 360 astetta vasemmalle
3. Kyltti:  Istu, seiso, seuraa ja käännös menosuuntaan ja istu
4. Kyltti: Houkutus (kahdeksikko ja houkutukset sivuilla)
5. Kyltti: koira pyörähtää ympäri sivulla
6. Kyltti: Käännös oikeaan
7. Kyltti: Koira vaihtaa puolta vasemmalta oikealle ohjaajan jalkojen välistä
Koira seuraa oikealla maaliin.

Rata meni tosi hyvin! Houkutukset eivät houkutelleet, pyörähdys sujui helposti ja oikealla puolella seuraaminen sujuu. Sain kehuja kanssaharjoittelijoilta ja silti vain ärsytti.

Huoh. Miksi koiranomistajan pitää olla perfektionisti ja kilpailuviettinen? Voisiko ottaa vain harjoituksen kannalta? Voisiko iloita siitä, että koira ottaa kontaktia ja haluaa miellyttää?

Onneksi kuitenkin osaan erottaa oman ärsytykseni, enkä pura sitä Niehkuun. Enkä tällä kertaa lapsiinkaan. Kerroin heille, mikä harmittaa.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Äksidentti

Viime viikolla se sitten tapahtui: Niehkun tassu jäi oven väliin. En ollut itse paikalla, joten täyttä varmuutta minulla ei ole, mitä tilanteessa tapahtui. Anturoiden välistä tuli hiukan verta ja Niehku ontui muutaman päivän. Nivelet ja anturat tunnustelimme läpi, poissulkeaksemme murtumisen. Treenit jäivät kokonaan ja lenkitkin olivat tosi lyhyitä. Ihmeellisesti Niehkun pää kuitenkin kesti tilanteen.

Keskiviikkona menimme metsään ja tarkistin koiran kävelyn. Ei enää ontumista, joten torstaina päästiin Rally-Tokoon.





Rally-Tokon uudet kyltit olivat: spiraali oikealle spiraali vasemmalle, koira eteen: 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen, 3 askelta peruuttaen. Niehku malttoi aika hyvin taas harjoitella. Radalla Niehku on kiinnostunut minusta (lue: niistä keitetyistä kanan paloista), eikä juuri välitä toisista koirista. Se on positiivista.

Tänään Niehku sai uudet kynsileikkurit ja jonkun pohjavillaharjan. Harja olikin tosi hyvä ja pohjavillaa lähti niin, että kaikki vaatteet olivat karvassa.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Treeniä osa 2

Rally-Tokon toinen kerta tänään.

Sydämeni hyrisee tyytyväisyyttä. Niehku yllätti ja oli tänään paljon rauhallisempi koulutushallissa. Vieläkin kyllä joutuessaan odottamaan alkoi haukkua. Jostain syystä saimme erityisluvan ja Niehku sai kulkea kanssani rataan tutustuessamme, kun muut koirat odottivat nätisti hallin reunoilla.

Tänään harjoittelimme kylttejä: 270 * käännös vasempaan/oikeaan (minulle haastava kyltti!), täyskäännös vasempaan ja oikeaan, 360 * vasempaan ja oikeaan, 1 askel: istu, 2 askelta: istu, 3 askelta: istu, istumisesta juosten, liikkeestä maahan.

Maahanmeno on ollut Niehkulle haastavaa ja tänään se piti tehdä liikkeestä, suoraan maahan. Useimmiten olen opettanut istumisen kautta maahan menon. Ei kannata. Mutta Niehku ilahdutti omistajansa ja teki työtä käskettyä: liikkeestä maahan. Jei! Koiran kouluttaminen on ajoittain äärimmäisen palkitsevaa.

Tänään on hyvänmielenpäivä. :)

P.S. Koiraa ei saisi pitää maaliskuun alusta vapaana metsässä. Voi kökkö. Niehku rakastaa juosta metsässä ja kiipeillä kallioilla. On ihanaa, kun sitä voi pitää vapaana.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kuvia


21.2.2015


4.3.2015 
Metsäläinen, susien sukua


16.2.2015





Elämä on yhtä rallia!

Koira on edelleen talossa ja sen kanssa joskus jopa tehdään jotain! Harmikseni olen huomannut, että saatuani tabletin surffailen sillä netissä, mutta en vielä ole löytänyt itseäni kirjoittamasta blogia. Nyt kaivoin vanhan läppärini keittiön pöydälle ja ajattelin laittaa hiukan kuulumisia.

Niehku on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen! Hän on edelleen positiivinen ja eloisa, suhtautuu ihmisiin ja toisiin koiriin myönteisesti. Saimme ilouutisia, kun pentukoulumme ohjaaja laittoi minulle viestin, että tulisimmeko Rally-Toko-kurssille. Niin että nyt mennään rallia!


Ai sun kanssa Rally-Tokoon?


Mä osaan jo kaiken!


Ja koska minä en oikeastaan tiennyt, mihin ilmoittauduimme, niin laitan Rally-Tokoyhdistyksen sivuilta suoran lainauksen:
"Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Siinä tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan. Rally-Toko kehitettiin siis aivan tavallisia koiranomistajia ajatellen ja sen päätavoitteena onkin saada aikaan koiria, jotka on koulutettu käyttäytymään hyvin kotona, yleisillä paikoilla sekä muiden koirien läheisyydessä."

Ensimmäisellä kerran kyltit olivat: seuraaminen (normaali vauhti ja juosten), pujottelu, käännös oikealle, koira eteen oikealta sivulle, maahan, kierrä koiran ympäri (istu ja maahan). Suurin haaste itselleni oli ensinnäkin ymmärtää, mitä kyltin luona pitää tehdä. Sen jälkeen pitää hihna ja namit käsissä, ja vielä osata ohjata koiraa. Toivottavasti toinen kerta menee paremmin. Mutta tykkäsin älyttömästi tästä lajista. Ei liian tiukkapipoista, vaan rennolla otteella iloiten.

Niehkun oli kyllä vaikea odottaa sivummalla muiden tehdessä suorituksia! Hau-hau. Tein sitten kentän laidalla kontaktiharjoituksia ja niihin se kyllä malttoi keskittyä.