Eräänä päivänä pönttö oli maassa, eikä ison kukkaruukun päällä. Nostin linnunpöntön ja sieltä lensi pieni lintu päin minun jalkaani. Mikä syyllisyys! Olinko tuhonnut koko pesinnän? Koko kesän tarkkailin, näkyykö pöntön suulla liikettä. Ei näkynyt.
Muutimme omaan kotiin ja pönttö tuli mukanamme. Eilen päätin katsoa, mitä pöntöstä löytyy.
Todella kaunis taidonnäyte! Alla kymmenen sentin kerros sammalta, sitten naapurin koiran mustia karvoja ja päällimmäisenä meidän Niehkun pehmeät villat. Melkein tuli itku, kun pesästä löytyi neljä pientä munaa.
Voi meidän Kanelia, Mörkyliä ja Siementen kerääjää. Kyllä on pienen koiran elämä hunningolla, kun omistajat keskittyvät vain uuden kodin sisustamiseen ja puutarhanhoitoon.
Luulin, että Niehkulla alkaa juoksut, mutta mitä vielä. Pissattaa lenkillä useasti, mutta tiputteluvuoto ei ole vielä alkanut. Ala nyt sitten pian! Meidän muu perhe lähtee lokakuun lopussa Helsinkiin ja Niehku saa uuden koirakaverin, joka tulee omistajineen meille siksi aikaa. Saisi juoksut alkaa, niin pääsisimme tutustumaan uuden kaverin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti