Tänään on ollut vuoden kuumin päivä. Pitäisi löytää joku ranta, jossa saisi uittaa koiria. Haluaisin myös nähdä, kuinka Niehku suhtautuu, kun minä menen uimaan. Edellinen koiramme kahlaili vedessä, mutta ei varsinaisesti uinut. Kerran olimme metsäretkellä ja päätin uida. Olin raskaana tuolloin ja en tiedä, mikä suojeluvaisto silloisella koirallamme Toscalla heräsi, mutta se alkoi uida minun ympärilläni.
Niehku on päässyt kosketuksiin lähiluonnon kanssa. Eilen myöhään illalla mieheni lähti käyttämään Niehkua iltapissillä, kun puskasta kömpi hirvi. Se seisoi, tuijotti ja sitten alkoi lähestyä. Kun Niehku tajusi, että edessä on jotain järisyttävää, se päätti ilmoittaa siitä suurella ja kuuluvalla äänellä koko kulmakunnalle. Haukkua ja ulvontaa. Hirvi ei ollut moksiskaan. Minä totesin, että en halua törmätä noin kesyyn hirveen lähimetsässä. Kunnes tajusin, että olisihan minulla suuren egon omaava vahtikoira suojelijanani.
Toisella lenkillä Niehku ilmoitti naapurin pensaikon kohdalla haukkumalla, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Pensaikossa oli kyy. Onneksi osasi varoa -ja varoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti