Lähdimme lauantaina metsäretkelle. Syksy on vienyt mennessään puiden lehtiä ja tuonut tilalle värejä. Oli mukava pitkästä aikaa viettää normaalia viikonloppua ilman mitään suunnitelmia.
Niehku on kasvanut korkeutta ja kehittänyt alusvillansa väriksi harmaan.
Juolukoita.
Metsäretkellä eväät mukana.
Sillä välin Niehku puuhaa omiaan. Käy vähän matkan päässä, mutta varmistaa, että pysymme paikallamme.
Niehkun vauvavaljaat jäivät pieneksi. Lähdimme koko perheen voimin eläinkauppaan etsimään seuraavaa kokoa. Malli ja väri on edelleen sama:Hurtan vaaleanpunaiset. Itse olisin kaivannut jo muuta väriä, mutta pinksu oli muiden mieleen. Matkalla kahdessa kauppakeskuksessa Niehku tapasi kolme koiraa, eikä kertaakaan haukkunut. Jes! Myyjä oli myös sitä mieltä, että kovin on sosiaalinen koira. Kai se on hyvä merkki? (Pesen vauvavaljaat ja lähetän ne takaisin kasvattajalle odottamaan uusia koiravauvoja, sniif!)
Ilmapallot ovat nyt siirtyneet yläkerrasta alakertaan ja ne eivät enää pelota. Niehkun itseluottamus kasvaa.
Mieheni kertoi, että olivat olleet kotimetsässä ja tavanneet siellä jonkun laikan. Koirat olivat mielellään leikkineet toistensa kanssa ja olivat intoutuneet juoksemaan parkkipaikalle päin. Kaksi koiraa siis juoksee rinnatusten täpinöissään. Koska suunta ei kuitenkaan ollut sallittu, olivat omistajat alkaneet kutsua koiria takaisin. Niehku oli kääntynyt ja juossut isäntänsä luo!! Laika ei ollut totellut ja omistajansa oli kovin vaikuttunut Niehkun tottelevaisuudesta.
Olen ylpeä. Niehkusta ja miehestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti