Niehku olikin ihan täpinöissään. Ehkä hänestä tulee vielä kelvollinen katukoira. Niehku kulki uteliaana, reippaasti, mutta vetämättä. Vastaan tuli vanhempi rouvashenkilö -kutsuisin häntä mielelläni mummeliksi. Rouva halusi silittää Niehkua ja ilahtui kuullessaan rodun. Koska Niehku hyppi koko ajan rouvan kintuille, otin Niehkun istumaan ja treenattiin samalla katsekontaktia. Kuulemma koirani käyttäytyi nätisti. Jatkoimme tahoillemme matkaa hänen toivottaessaan: "Olkaa onnellisia." Voi miten hänen sanansa lämmittivät mieltäni. Kuinka pienellä asialla voimmekaan ilahduttaa kanssakulkijoitamme?
Toinen asia, mikä mieltäni ilahdutti, oli keskustamme kahvila, jonne koiratkin ovat tervetulleita! Varmasti testaamme joskus kahvilan tarjonnan! Noin kahdeksan vuoden kuluttua, kun Niehkun kanssa osaamme käyttäytyä.
Ne viikkorahat... Niehkun viikkorahat on nyt jäädytettynä muutamiksi viikoiksi. Hinta 16 €. Alla todiste. Kirjaston täti ei edes heltynyt, kun ehdotin, että näyttäisin pennusta nätin kuvan.
Väittivät muka, ettei kirjaa voi korjata. Aioin ehdottaa, että antavat minulle sakset ja kontaktimuovia, niin kyllä osaan korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti