Kotonamme asuu koulukiusaaja. :( Tämä on Neiti 8 veen murhe. Olemme nyt nimittäin aloittaneet pentukoulun ja siellä pennut pääsevät lopuksi vapaana telmimään. Niehku paineli tassullaan yhtä pientä, mustaa monirotuista pentua maahan. Ensimmäisellä kerralla opettelimme pentukoulussa kontaktia ja istumista. En tosin tajunnut, että ne olivat myös kotitehtäviä, mutta onneksi asiat olivat meille jo tuttuja. Palkittiin, kun koira katsoo silmiin. Niehku istua napotti minun edessäni tuíjottaen silmiin nakin toivossa. Olen alkanut siirtää palkkiokättä eri paikkaan, jotta Niehku oppii, että vaikka käsi ja nami olisi missä, kontakti otetaan silmiin katsomalla.
Toisella kerralla Niehku oppi seiso-käskyn ja harjoittelimme seuraamista. Nyt sentään tajusin, että niitä treenataan tässä väliajalla ennen seuraavaa kertaa. Olin ihan innoissani, että saimme uuden käskyn, mitä opetella. En ollut tajunnut, että seiso-käsky onkin ihan kätevä. Esimerkiksi valjaita laitettaessa. Pentukoulussa opettelimme myös luoksetuloa ja kouluttaja kävi jokaisen luona pitämässä pentua aloillaan, jotta omistaja voi pyytää luokse. Minä katsoin ihan hölmistyneenä: "Käskin sen jäädä paikalleen, niin ei se seuraa mua ennen kuin annan luvan."
Niehku on motivoitunut oppimaan ja treenaamme lenkeillä aina jotakin. Koiran kouluttaminen on tosi palkitsevaa ja innostavaa, kun vain itsellä olisi aikaa. Blogiin ei ole aikoihin ilmestynyt kuvia tai juttuja, kun kaikki illat ja viikonloput menevät eri jutuissa. Viime viikonloppuna olin Helsingissä katsomassa hevoskisoja. Tänä viikonloppuna on aikaa touhuta koiran kanssa. Palkitsevaa on se, että koira oppii -ja aika nopeastikin.
Pentukoulussa harjoittelimme myös pujottelua omistajan jalkojen välistä. Se pitäisi ottaa nyt treenilistalle. Samoin hampaiden katsominen.
Toisella kerralla pentukoulussa Niehku olikin tosi kiinnostunut tästä pienestä mustasta pennusta. Pennun omistajat selvästi olivat huolissaan Niehkun käyttäytymisestä. Luotin kuitenkin kouluttajaamme, joka koko ajan sanoitti tilannetta ja tulkkasi koirien kieltä. Ajattelin, että kyllä hän sitten minulle sanoo, jos tilanne äityy pahaksi. Viesti oli siis se, että pienenkin koiran täytyy itse oppia ilmoittamaan koirien kielellä, milloin liika on liikaa ja omistajien ei ole syytä puuttua tilanteeseen (ellei nyt jotain katastrofaalista tapahdu). Samoin viestinä oli, että älkää jähmettykö paikallenne, vaan liikkukaa koko ajan vähän, niin se on koiralle viesti, että tässä ei tarvitse kangistua kauhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti