Sunnuntaina kiikutimme pentua usein ulos. Aina unien, leikin ja ruokailun jälkeen. Ruokaa ei mennyt niin paljon, kuin ohjeistus oli. En ole siitä ollut kovin huolissani, kun pentu on kuitenkin virkeä.
Lasten on ajoittain ollut vaikea hyväksyä, että Niehku nukkuu paljon. Onneksi pentu on mennyt sängyn alle nukkumaan, joten on ollut luontevasti lasten ulottumattomissa.
Ensimmäisenä päivänä kävimme lähimetsässä hakemassa takapihalle virikkeitä: puita, kaarnaa ja käpyjä. Niistä on ollut iso ilo.
Päätimme, että autoilua harjoittelemme päivittäin. Niehku on ollut sylissäni etupenkillä, mutta kevytmetallihäkki on hankittu autoilua varten. Ajoimme lähiluontopolulle mustikkametsään. Autoilu ei jännittänyt Niehkua enää niin paljon. Metsässä Niehku juoksi usean metrin kevyt naru perässään. En ole uskaltanut aivan vapaaksi päästää. Niehku juoksi meidän edellämme ja ajoittain pysähtyi ja juoksi meitä vastaan. Aivan kuin paimentaakseen omaa laumaansa. Pari kertaa minä menin piiloon ja Niehku sai etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti