Sosiaalista koiraelämää

Tänään on lauantai, kello on seitsemän ja päivä on ollut touhukas. Sanoin miehelleni, että tämä koiran omistaminen lisää sosiaalisen elämäni potenssiin sata. Työskentelen alalla, jossa olen ihmisten kanssa tekemisissä ja vapaa-ajallani en juurikaan tapaa/jaksa tavata ihmisiä. Ennen koiraa sitä saattoikin vetäytyä viikonloppuisinkin oman perheen kanssa kuplaan, jossa ei tavannut ihmisiä.

Elämäni on muuttunut. Monta kertaa viikossa olen liikkeellä koiran kanssa, milloin mihinkin sosiaalistamiseen. Tänään ajelimme työkaverini luo heti aamutuimaan. Normaalisti herään viikonloppuisinkin viimeistään seitsemältä, mutta jostain syystä nukuin tänään vartin yli kahdeksaan. Rivakasti saimme lasteni kanssa aamun hoitaa ehtiäksemme maaseudulle.

Meitä odotti iso, valkoinen paimenkoira ja hänen palvelusväkensä, sekä kaksi pässiä. Niehku ei ollut täysin vakuuttunut tämän korskean uroksen lähentely-yrityksistä. Niin kuin tyttäremme tokaisi: "Se on koko ajan nenä kiinni Niehkun pebassa." Niehku kipitti karkuun ja iso valkoinen paineli perässä. Ulkonakaan Niehku ei pässejä tainnut edes huomata, kun piti keskittyä uroksen tekemisiin. Minulla ei ollut kameraa hollilla, mutta vierasvarainen emäntä huomaavaisesti otti kuvia koirien touhuista. Saanen kuvat käyttööni ja jokusen blogiini. :)

Kotimatkalla Kodan omistaja laittoi viestin, josko kiinnostaisi koiratreffit. Aina valmiina! Niehku otti kunnon päiväunet jaksaakseen seuraavan koiraotuksen. Tällä kertaa me saimme vieraat lähimetsäämme ja takaluukusta paljastui toinenkin koira: westie! Riemulla ei taaskaan ollut rajoja! Koda-ystävä, josta Niehku niin tykkää. Ilopissat parkkipaikalla ja sitten pellon kautta metsään. Sillä välin, kun koirat touhuilivat omiaan, minä sain hyviä vinkkejä koulutukseen. Oi, millä minä muistaisin kaiken? Askel kerrallaan, hengitän.

Koda <3

Dumbo

Kolme muskettisoturia

Lepo

Koiran leikkiä, Westie seuraa sivusta