Saaristolaiselämää

Rakastan näitä viikonloppuja, kun mitään varsinaista ohjelmaa ei ole tiedossa. Silloin suurimmat haasteet ovat luokkaa: laitanko pyykkiin ensin punaiset vai tummat vaatteet. Niehku nukkuu alakerrassa. Koiralla on selvästi arkirytmi päällä. Aamulla sen kanssa käydään lenkillä ja sitten se nukkuu lisää. Hyvä niin, koska mies, joka meillä asuu, opiskelee aamupäivät.

Onhan meillä ohjelmaa. Tänään menemme tapaamaan 10 kuukauden ikäistä paimensukuista ihan parin kilometrin päähän. Ennakkotoiveeni on, että Niehku pääsee purkamaan pöllöenergiaa ja oikeasti leikkimään koiran kanssa. Isot koirat tässä pihassa eivät kauheasti innostu Niehkun leikkiinkutsusta.

Eilen kävelimme kevyenliikenteenväylä-lenkin. Ihmettelimme autoja ja mönkijöitä. Kävelimme sillan alla ja ihastelimme merta. Asumme saaressa: kuulostaa ehkä hienommalta, kuin mitä onkaan. Mutta annan teidän säilyttää mielikuvan Myrskyluodon Maijasta, karusta luonnosta ja tuulen tuivertamista kallioista. Juuri niin rankkaa elämämme on. ;)

Meitä varoitellaan jatkuvasti käärmeistä. Toki olen itsekin niitä nähnyt, mutta en voi elää elämääni vältellen vain riskejä. Enhän voisi viedä Niehkua ison tien varteenkaan, koska voisihan se säikähtää jotain ja juosta auton alle. Punkkeja tulee ja menee, hirvikärpäsiä metsästetään niskasta (lähinnä omistajan) ja eletään elämää.

Ensi viikon keskiviikkona tulee maaginen kolmen kuukauden ikä täyteen ja olen hyvissä ajoin varannut rokotusajan. Päädyin kokeilemaan eläinlääkäriasemaa, joka on meiltä suht' kaukana, mutta jos palvelu on hyvää, olen valmis maksamaan laadusta.

Iloa ja värikästä syysviikonloppua!