sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Onnea on oma koira

Tänään olen onnellinen koiran omistaja. Olen nukkunut päiväunet, joten silläkin voi olla oma vaikutuksensa. 

Niehku ei ole ollut kovin motivoitunut työskentelemään omien ruokanappuloiden kanssa. Olen jotenkin arastellut kokeilla mitään ihmeellisiä herkkuja. Eilinen keskustelutuokiomme Kodan omistajan kanssa sai minut tänään ostamaaan nakkeja. Niillä olemme harjoitelleet auton häkkiä. Häkki sinällään on ollut Niehkun lempipaikkoja, mutta ei sijaitessaan autossa. Tänään etenimme vain häkkiin ja siellä odotus, että saa käskyn tulla ulos. Voi nakkeja! Voi riemua! Usea toisto: häkkiin -> nakki -> odotus-> häkistä ulos -> nakki ja nosto alas -> nakki. Huomenna jatkamme samalla kaavalla ja jossain kohtaa käynnistämme auton. Ja nyt pähkäilen, pitääkö nakin syöminen huomioida iltaruuan vähentämisenä? Niehku muuten painaa pian 12-viikkoisena 5,6 kg.

Naapurin rouva tuli pihalle oman labradorinnoutajauroksen kanssa. Niehku pääsi tänään jo haistelemaan labbista. Rouva kertoi omasta koirastaan, miten se osaa odottaa herkkua, eikä ota lattialta ilman lupaa. Minä viisaana toteamaan ääneen, että pitäisiköhän meidänkin kokeilla. Rouva oli sitä mieltä, että Niehku on vasta niin pieni, ettei se varmaan osaa. Olen toisinaan hyvinkin kilpailuhenkinen. Toki kokeilimme nakilla, niin että labbis oli lähellämme. Ja Niehku odotti!! Otti katsekontaktin ja sai luvan syödä nakin. Olin ylpeä.

Alla Kodan omistajan ottamia kuvia. :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti