Paimensukuisen lapinkoiran seuran sivuilta:
PLS ry järjestää vuosittain suuren Katselmuksen, joka kokoaa yhteen paimensukuisia lapinkoiria ympäri Suomen.
Katselmus ei ole virallinen koiranäyttely. Katselmuksen tarkoitus on saada käsitys paimensukuisen lapinkoiran kannasta. Jokainen koira arvioidaan kirjallisesti ja tuomari valitsee loppukehään noin viisi koiraa, jotka ovat paimensukuisen lapinkoiran mallikkaita edustajia tavalla tai toisella.
Loppukehässä ulkomuototuomarien muodostama tuomarikollegio asettaa koirat mieleiseensä järjestykseen. Koska paimensukuisella lapinkoiralla ei ole omaa varsinaista rotumääritelmää, käytössä on seuran laatimat arvosteluohjeet, jotka olemme lähettäneet tuomareille.
Katselmuksen ajankohta osui tänä vuonna sellaiseen viikonloppuun, joka oli koko perheellä vapaa. Olin ilmoittanut Niehkun lauantain juniorinarttuihin, mutta vielä viikko ennen katselmusta mietin, lähtisimmekö Helsinkiin. Neiti 8 v osuvasti sanoi minulle sitten: "Äiti, sä tuut katumaan loppuelämäs, jos ei nyt mennä." Päätimme lähteä, vaikka kaikki kevään alueemme katselmustreenitkin olivat jääneet väliin.
Lauantaina 25.4. heräsin kuudelta, että ehdin lenkittää Niehkun. Olin etukäteen päättänyt, että teemme aamulla jalkakäytävälenkin, niin Niehku ei ainakaan pääse mutalammikoihin tms. Aurinko nousi, liikennettä ei alkuun juuri ollenkaan, tikka koputteli puuta -ja mietin, että pitäisi kesälomallakin malttaa herätä ajoissa, jotta pääsee nauttimaan varhaisista aamuista. Niehku löysi lenkillämme kuolleen päästäisen, yöh.
Olin edellisenä päivänä hiukan harjannut Niehkua, mutta siinä oli valmistautumisemme päivään. Päätin, että mennään sellaisina kuin ollaan. Aamulla ei ihmisille ruoka maistunut ja suurin virheemme olikin, että emme tehneet eväitä päivää varten, emmekä syöneet kunnolla päivän aikana.
Meidän piti lähteä kahdella autolla, koska mies ja lapset jatkoivat matkaansa katselmuksen jälkeen Pohjois-Karjalaan. Ajoimme siis kahdella autolla Espoon Ikeaan, jonne jätimme toisen kulkupeleistä. Ikealla pidimme hodari- ja vessatauon.
Saavuimme parahiksi seuraamaan urosten loppukehää. Junnuissa oli Niehkun täysveli loppukehässä sijoittuen lopulta viidenneksi. Hienoa!! Nuorissa uroksissa ystävämme Koda teki myös huippusaavutuksen päästen sijalle neljä. Onnea! <3
Juniorinarttuihin oli ilmoittautunut 27 koiraa. Tuomarina kehässämme toimi Henni Siniketo. Hän kutsui kaikki koirat ensin kehään, jotta näkee koko ikäluokan kirjon. Meitä seisoi kolme sisarta rivissä, kun samassa luokassa oli kaksi Niehkun täyssiskoa! Sen jälkeen jokainen koira kävi yksitellen kehässä ja juoksi ympyrää sekä edestakaisin. Niehku sai sinisen nauhan, mikä tarkoitti, että olemme jatkossa! Olin jo tässä vaiheessa ihan äimistynyt. Molemmat siskotkin pääsivät jatkoon.
Koska narttuja oli niin paljon, niin kehän laidalla sai pitkään odotella. Joimme kahvit ja söimme sämpylät. Mies kävi välillä Niehkun kanssa pissireissuilla ja minä juttelin muiden omistajien kanssa.
Jos oikein ymmärsin, sinisen nauhan sai 20 koiraa ja taas juoksimme ympyrää kehässä. Kymmenen koiraa oli vielä kehässä ja aloin laskea, että nyt jos putoamme, niin täytyy katsoa, monenko sakkiin pääsimme. Siskot lähtivät vierestä, enkä vieläkään uskonut, että pääsisimme loppukehään. Mutta niin vain kävi, että Niehku sai punaisen nauhan.
Saattoi olla, että mun silmäkulmat kostuivat tässä vaiheessa.
Loppukehässä oli kolme tuomaria: Henni Siniketo, Tytti Salonen ja Outi Pikkarainen. Oli ilmeisen vaikea valinta, kun meitä "juoksutettiin" kehässä. ;) Niehku sijoittui lopulta neljänneksi!!! Olin niin ylpeä ja onnellinen pienestä koirastani! Eikä Niehku esim. murtanut tuomarin nenää hyppyloikalla naamaan!
Tuomarin arvio Niehkusta: Purenta ok. Pian 10 kk ikäinen hyväntyyppinen nuori neiti.
Riistaparkki. Raajaluusto riittävä, hyvät kulmaukset. Kaunis ylälinja ja hännän
kanto. Liikkuu kauniisti, lennokkaasti pitkällä askeleella. Esiintyy hyvin,
luonne ok.
Sisarukset <3
Katselmuksen tuulia haistelemassa.
Juniorinartut.
Neljäs sija!
