Kuvaajana Minna Rinne
Kuvaajana Mira Vallenius
Kuvaajana Mira Vallenius
Kuvaajana Mira Vallenius
lauantai 2. toukokuuta 2015
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Onni kantaa
Kuinka voi eilinen päivä ja sen tuoma ilo kantaa näin pitkälle?
Tänään Niehku on saanut ansaitusti ekstrapaljon hellyydenosoituksia ja huomiota. Ihana koira. Tiesin, että se on sydämeltään valioyksilö, mutta ulkomuodoltaankin hyvä paimensukuinen suomenlapinkoira! Sydäntäni lämmitti, kun Niehkun arvostellut tuomari halusi omalle fb-seinälleen laittaa Niehkun poseerauskuvan!
Pian lähestyy meidän borrelia-kontrolli eläinlääkärille. Se alkaa huolestuttaa, kalvaa sydäntä. Kuinka paljon meillä on yhteistä aikaa? Onko borrelia mennyt sydämeen? Onko se poistunut elimistöstä? Elääkö se piilevänä ja iskee uudelleen?
Kuinka ison palan koira voi viedä omistajansa sydämestä?
Tänään Niehku on saanut ansaitusti ekstrapaljon hellyydenosoituksia ja huomiota. Ihana koira. Tiesin, että se on sydämeltään valioyksilö, mutta ulkomuodoltaankin hyvä paimensukuinen suomenlapinkoira! Sydäntäni lämmitti, kun Niehkun arvostellut tuomari halusi omalle fb-seinälleen laittaa Niehkun poseerauskuvan!
Pian lähestyy meidän borrelia-kontrolli eläinlääkärille. Se alkaa huolestuttaa, kalvaa sydäntä. Kuinka paljon meillä on yhteistä aikaa? Onko borrelia mennyt sydämeen? Onko se poistunut elimistöstä? Elääkö se piilevänä ja iskee uudelleen?
Kuinka ison palan koira voi viedä omistajansa sydämestä?
Katselmus 2015
Paimensukuisen lapinkoiran seuran sivuilta:
Katselmuksen ajankohta osui tänä vuonna sellaiseen viikonloppuun, joka oli koko perheellä vapaa. Olin ilmoittanut Niehkun lauantain juniorinarttuihin, mutta vielä viikko ennen katselmusta mietin, lähtisimmekö Helsinkiin. Neiti 8 v osuvasti sanoi minulle sitten: "Äiti, sä tuut katumaan loppuelämäs, jos ei nyt mennä." Päätimme lähteä, vaikka kaikki kevään alueemme katselmustreenitkin olivat jääneet väliin.
Lauantaina 25.4. heräsin kuudelta, että ehdin lenkittää Niehkun. Olin etukäteen päättänyt, että teemme aamulla jalkakäytävälenkin, niin Niehku ei ainakaan pääse mutalammikoihin tms. Aurinko nousi, liikennettä ei alkuun juuri ollenkaan, tikka koputteli puuta -ja mietin, että pitäisi kesälomallakin malttaa herätä ajoissa, jotta pääsee nauttimaan varhaisista aamuista. Niehku löysi lenkillämme kuolleen päästäisen, yöh.
Olin edellisenä päivänä hiukan harjannut Niehkua, mutta siinä oli valmistautumisemme päivään. Päätin, että mennään sellaisina kuin ollaan. Aamulla ei ihmisille ruoka maistunut ja suurin virheemme olikin, että emme tehneet eväitä päivää varten, emmekä syöneet kunnolla päivän aikana.
Meidän piti lähteä kahdella autolla, koska mies ja lapset jatkoivat matkaansa katselmuksen jälkeen Pohjois-Karjalaan. Ajoimme siis kahdella autolla Espoon Ikeaan, jonne jätimme toisen kulkupeleistä. Ikealla pidimme hodari- ja vessatauon.
Saavuimme parahiksi seuraamaan urosten loppukehää. Junnuissa oli Niehkun täysveli loppukehässä sijoittuen lopulta viidenneksi. Hienoa!! Nuorissa uroksissa ystävämme Koda teki myös huippusaavutuksen päästen sijalle neljä. Onnea! <3
Juniorinarttuihin oli ilmoittautunut 27 koiraa. Tuomarina kehässämme toimi Henni Siniketo. Hän kutsui kaikki koirat ensin kehään, jotta näkee koko ikäluokan kirjon. Meitä seisoi kolme sisarta rivissä, kun samassa luokassa oli kaksi Niehkun täyssiskoa! Sen jälkeen jokainen koira kävi yksitellen kehässä ja juoksi ympyrää sekä edestakaisin. Niehku sai sinisen nauhan, mikä tarkoitti, että olemme jatkossa! Olin jo tässä vaiheessa ihan äimistynyt. Molemmat siskotkin pääsivät jatkoon.
Koska narttuja oli niin paljon, niin kehän laidalla sai pitkään odotella. Joimme kahvit ja söimme sämpylät. Mies kävi välillä Niehkun kanssa pissireissuilla ja minä juttelin muiden omistajien kanssa.
Jos oikein ymmärsin, sinisen nauhan sai 20 koiraa ja taas juoksimme ympyrää kehässä. Kymmenen koiraa oli vielä kehässä ja aloin laskea, että nyt jos putoamme, niin täytyy katsoa, monenko sakkiin pääsimme. Siskot lähtivät vierestä, enkä vieläkään uskonut, että pääsisimme loppukehään. Mutta niin vain kävi, että Niehku sai punaisen nauhan. Saattoi olla, että mun silmäkulmat kostuivat tässä vaiheessa.
Loppukehässä oli kolme tuomaria: Henni Siniketo, Tytti Salonen ja Outi Pikkarainen. Oli ilmeisen vaikea valinta, kun meitä "juoksutettiin" kehässä. ;) Niehku sijoittui lopulta neljänneksi!!! Olin niin ylpeä ja onnellinen pienestä koirastani! Eikä Niehku esim. murtanut tuomarin nenää hyppyloikalla naamaan!
Tuomarin arvio Niehkusta: Purenta ok. Pian 10 kk ikäinen hyväntyyppinen nuori neiti. Riistaparkki. Raajaluusto riittävä, hyvät kulmaukset. Kaunis ylälinja ja hännän kanto. Liikkuu kauniisti, lennokkaasti pitkällä askeleella. Esiintyy hyvin, luonne ok.
PLS ry järjestää vuosittain suuren Katselmuksen, joka kokoaa yhteen paimensukuisia lapinkoiria ympäri Suomen.
Katselmus ei ole virallinen koiranäyttely. Katselmuksen tarkoitus on saada käsitys paimensukuisen lapinkoiran kannasta. Jokainen koira arvioidaan kirjallisesti ja tuomari valitsee loppukehään noin viisi koiraa, jotka ovat paimensukuisen lapinkoiran mallikkaita edustajia tavalla tai toisella.
Loppukehässä ulkomuototuomarien muodostama tuomarikollegio asettaa koirat mieleiseensä järjestykseen. Koska paimensukuisella lapinkoiralla ei ole omaa varsinaista rotumääritelmää, käytössä on seuran laatimat arvosteluohjeet, jotka olemme lähettäneet tuomareille.
Katselmuksen ajankohta osui tänä vuonna sellaiseen viikonloppuun, joka oli koko perheellä vapaa. Olin ilmoittanut Niehkun lauantain juniorinarttuihin, mutta vielä viikko ennen katselmusta mietin, lähtisimmekö Helsinkiin. Neiti 8 v osuvasti sanoi minulle sitten: "Äiti, sä tuut katumaan loppuelämäs, jos ei nyt mennä." Päätimme lähteä, vaikka kaikki kevään alueemme katselmustreenitkin olivat jääneet väliin.
Lauantaina 25.4. heräsin kuudelta, että ehdin lenkittää Niehkun. Olin etukäteen päättänyt, että teemme aamulla jalkakäytävälenkin, niin Niehku ei ainakaan pääse mutalammikoihin tms. Aurinko nousi, liikennettä ei alkuun juuri ollenkaan, tikka koputteli puuta -ja mietin, että pitäisi kesälomallakin malttaa herätä ajoissa, jotta pääsee nauttimaan varhaisista aamuista. Niehku löysi lenkillämme kuolleen päästäisen, yöh.
Olin edellisenä päivänä hiukan harjannut Niehkua, mutta siinä oli valmistautumisemme päivään. Päätin, että mennään sellaisina kuin ollaan. Aamulla ei ihmisille ruoka maistunut ja suurin virheemme olikin, että emme tehneet eväitä päivää varten, emmekä syöneet kunnolla päivän aikana.
Meidän piti lähteä kahdella autolla, koska mies ja lapset jatkoivat matkaansa katselmuksen jälkeen Pohjois-Karjalaan. Ajoimme siis kahdella autolla Espoon Ikeaan, jonne jätimme toisen kulkupeleistä. Ikealla pidimme hodari- ja vessatauon.
Saavuimme parahiksi seuraamaan urosten loppukehää. Junnuissa oli Niehkun täysveli loppukehässä sijoittuen lopulta viidenneksi. Hienoa!! Nuorissa uroksissa ystävämme Koda teki myös huippusaavutuksen päästen sijalle neljä. Onnea! <3
Juniorinarttuihin oli ilmoittautunut 27 koiraa. Tuomarina kehässämme toimi Henni Siniketo. Hän kutsui kaikki koirat ensin kehään, jotta näkee koko ikäluokan kirjon. Meitä seisoi kolme sisarta rivissä, kun samassa luokassa oli kaksi Niehkun täyssiskoa! Sen jälkeen jokainen koira kävi yksitellen kehässä ja juoksi ympyrää sekä edestakaisin. Niehku sai sinisen nauhan, mikä tarkoitti, että olemme jatkossa! Olin jo tässä vaiheessa ihan äimistynyt. Molemmat siskotkin pääsivät jatkoon.
Koska narttuja oli niin paljon, niin kehän laidalla sai pitkään odotella. Joimme kahvit ja söimme sämpylät. Mies kävi välillä Niehkun kanssa pissireissuilla ja minä juttelin muiden omistajien kanssa.
Jos oikein ymmärsin, sinisen nauhan sai 20 koiraa ja taas juoksimme ympyrää kehässä. Kymmenen koiraa oli vielä kehässä ja aloin laskea, että nyt jos putoamme, niin täytyy katsoa, monenko sakkiin pääsimme. Siskot lähtivät vierestä, enkä vieläkään uskonut, että pääsisimme loppukehään. Mutta niin vain kävi, että Niehku sai punaisen nauhan. Saattoi olla, että mun silmäkulmat kostuivat tässä vaiheessa.
Loppukehässä oli kolme tuomaria: Henni Siniketo, Tytti Salonen ja Outi Pikkarainen. Oli ilmeisen vaikea valinta, kun meitä "juoksutettiin" kehässä. ;) Niehku sijoittui lopulta neljänneksi!!! Olin niin ylpeä ja onnellinen pienestä koirastani! Eikä Niehku esim. murtanut tuomarin nenää hyppyloikalla naamaan!
Tuomarin arvio Niehkusta: Purenta ok. Pian 10 kk ikäinen hyväntyyppinen nuori neiti. Riistaparkki. Raajaluusto riittävä, hyvät kulmaukset. Kaunis ylälinja ja hännän kanto. Liikkuu kauniisti, lennokkaasti pitkällä askeleella. Esiintyy hyvin, luonne ok.
Sisarukset <3
Katselmuksen tuulia haistelemassa.
Juniorinartut.
Neljäs sija!
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Sairastelua
Niehku on ollut ihan terve, mutta omistaja ei. Kärsin neljä päivää julmettua hammassärkyä ja eilen pääsin lääkäriin. Hammassärky paheni aina tuulessa ja tuiskussa, joten en juuri ulkoillut pienen koiran kanssa. Onneksi kotoa löytyy toinen aikuinen, joka urheasti jaksoi töidensä ohella Niehkua lenkittää.
Maanantaina sain töihin tekstiviestin:
Maanantaina sain töihin tekstiviestin:
Olivat olleet 1½ metsälenkillä ja Niehku oli joutunut etsimään itselleen eväitä.
Tiistaina tuli viesti:
Taas mut on viety 1½ tunnin metsälenkille. Pelasta mut!
Tuollaisina päivinä Niehku vain kääntää sohvan vieressä kylkeä.
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Luottamus
En millään olisi jaksanut lähteä iltalenkille koiran kanssa. Ulkona paras mahdollinen keväinen ilma, linnut laulavat ja aurinko paistaa, mutta olin niiin väsynyt! Työni imee minusta tällä hetkellä kaiken valon.
Lapset olivat käyneet iltapesulla ja olin laittanut heille iltapalatarvikkeet valmiiksi. Päätin, että teen asfalttilenkin, jotta Niehku ei tulisi niin likaiseksi.
Kävelimme jo kotiin päin, kun erään talon pihalla olikin tuttu seiskarinkoiran omistajapariskunta. Meidät kutsuttiin pihalle ja omistaja kysyi, uskallanko päästää Niehkun vapaaksi. Heidän pihansa ei ole aidattu ja tie menee vierestä. Päätin kuitenkin päästää koiran vapaaksi.
Niehku ja seiskarinkoira (joka on niin upeasti koulutettu!) leikkivät mielissään ja minä sain tutustua perheen pihaan. Tiellä meni kävelijöitä, pyöräilijöitä, lapsia rullalautojen kanssa ja Niehku ei ollut niistä kiinnostunut, vaan pysyi pihassa.
Haluaisin oppia luottamaan itseeni koiran kouluttajana. Haluaisin oppia luottamaan Niehkuun. Koska en luota itseeni, en aina luota Niehkuunkaan. Muistutan itselleni, että Niehku on vasta 9 kuukauden ikäinen eli aika pieni vielä. Ja meillä on onneksi koulutuskuukausia ja -vuosia edessä.
Lapset olivat käyneet iltapesulla ja olin laittanut heille iltapalatarvikkeet valmiiksi. Päätin, että teen asfalttilenkin, jotta Niehku ei tulisi niin likaiseksi.
Kävelimme jo kotiin päin, kun erään talon pihalla olikin tuttu seiskarinkoiran omistajapariskunta. Meidät kutsuttiin pihalle ja omistaja kysyi, uskallanko päästää Niehkun vapaaksi. Heidän pihansa ei ole aidattu ja tie menee vierestä. Päätin kuitenkin päästää koiran vapaaksi.
Niehku ja seiskarinkoira (joka on niin upeasti koulutettu!) leikkivät mielissään ja minä sain tutustua perheen pihaan. Tiellä meni kävelijöitä, pyöräilijöitä, lapsia rullalautojen kanssa ja Niehku ei ollut niistä kiinnostunut, vaan pysyi pihassa.
Haluaisin oppia luottamaan itseeni koiran kouluttajana. Haluaisin oppia luottamaan Niehkuun. Koska en luota itseeni, en aina luota Niehkuunkaan. Muistutan itselleni, että Niehku on vasta 9 kuukauden ikäinen eli aika pieni vielä. Ja meillä on onneksi koulutuskuukausia ja -vuosia edessä.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Terapiakoira
Eilen Kodan omistaja laittoi illalla viestiä, että Kodalla oli ikävä koirakokemus ja nyt tarvittaisiin nopeasti kiva kokemus koirasta. Aina valppaana! Niehku lähti terapiakoiraksi. Siihen sisältyi juoksua matalana, painia, mörönkarkoitushaukkua ja useampia kylpyjä mudassa. Niehku oli onnellinen -ja niin taisi olla Kodakin. <3 Nautin katsellessani koirien touhua. Se elämisen riemu. Hetkessä eläminen. Leikkisyys. Yhteiset heinätupot.
Viemärimme nieli sisuksiinsa varmaan kolme kiloa mutaa, kun minun oli pakko suihkuttaa mudat koiran turkista.
Viemärimme nieli sisuksiinsa varmaan kolme kiloa mutaa, kun minun oli pakko suihkuttaa mudat koiran turkista.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Viimeinen ralli
Viimeiselle Rally-Toko-kerralla tuli muutamia uusia kylttejä, mutta niitä ei etukäteen juuri harjoiteltu. Kyltit tulivat radalla, kuten hyppy esteen yli. Ohjaajamme totesi, että ei kukaan hyppää esteen yli ensimmäisellä kerralla. Radalla oli paljon seuraamista oikealla. Sitä en juuri ole harjoitellut kotona, mutta ihan hyvin se sujui. Kun vain itse muistan käskyn "oikea" "seuraa"-käskyn sijaan. Saimme mennä radan poikkeuksellisesti kaksi kertaa.
Pitäisi luottaa Niehkuun ja siihen, että se malttaa totella, vaikka herkkua/palkkaa ei tule koko ajan suuhun. Sainkin ohjeeksi, että pidä kättä ylempänä, ettei Niehku hypi kättä vasten.
Ohjaajamme jäi ansaitulle äitiyslomalle, joten ohjattuja kursseja ei ole vähään aikaan tiedossa. Toki voisimme mennä jonnekin muualle, mutta on ollut niin ihanan helppoa ajaa 8 minuuttia hallille. Mutta eihän treenit tähän lopu! Koska ohjaajaltamme jäi kevään hallivuorot käyttämättä, hän vuokrasi niitä eteenpäin. Me varasimme Kodan omistajan kanssa torstai-iltoja klo 18-19 ja menemme yhdessä treenaamaan. Jei!
P.S. Niehku oli ainoa koirista, joka ensimmäisellä kerralla hyppäsi esteen yli... Hieno koira!
Pitäisi luottaa Niehkuun ja siihen, että se malttaa totella, vaikka herkkua/palkkaa ei tule koko ajan suuhun. Sainkin ohjeeksi, että pidä kättä ylempänä, ettei Niehku hypi kättä vasten.
Ohjaajamme jäi ansaitulle äitiyslomalle, joten ohjattuja kursseja ei ole vähään aikaan tiedossa. Toki voisimme mennä jonnekin muualle, mutta on ollut niin ihanan helppoa ajaa 8 minuuttia hallille. Mutta eihän treenit tähän lopu! Koska ohjaajaltamme jäi kevään hallivuorot käyttämättä, hän vuokrasi niitä eteenpäin. Me varasimme Kodan omistajan kanssa torstai-iltoja klo 18-19 ja menemme yhdessä treenaamaan. Jei!
P.S. Niehku oli ainoa koirista, joka ensimmäisellä kerralla hyppäsi esteen yli... Hieno koira!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)