Lapset olivat käyneet iltapesulla ja olin laittanut heille iltapalatarvikkeet valmiiksi. Päätin, että teen asfalttilenkin, jotta Niehku ei tulisi niin likaiseksi.
Kävelimme jo kotiin päin, kun erään talon pihalla olikin tuttu seiskarinkoiran omistajapariskunta. Meidät kutsuttiin pihalle ja omistaja kysyi, uskallanko päästää Niehkun vapaaksi. Heidän pihansa ei ole aidattu ja tie menee vierestä. Päätin kuitenkin päästää koiran vapaaksi.
Niehku ja seiskarinkoira (joka on niin upeasti koulutettu!) leikkivät mielissään ja minä sain tutustua perheen pihaan. Tiellä meni kävelijöitä, pyöräilijöitä, lapsia rullalautojen kanssa ja Niehku ei ollut niistä kiinnostunut, vaan pysyi pihassa.
Haluaisin oppia luottamaan itseeni koiran kouluttajana. Haluaisin oppia luottamaan Niehkuun. Koska en luota itseeni, en aina luota Niehkuunkaan. Muistutan itselleni, että Niehku on vasta 9 kuukauden ikäinen eli aika pieni vielä. Ja meillä on onneksi koulutuskuukausia ja -vuosia edessä.
Tiedän tuon tunteen. Välillä valo näyttää loitontuvan ja ankeus kiskoo sitä aina vain kauemmas , mutta kesää kohti mennään ja siellä odottaa LOMA :)
VastaaPoistaJa parasta tässäkin hetkessä on se, että voi alkaa suunnitella kesän reissuja -olkoon ne pieniä tai suuria!
VastaaPoistaSunnuntaina olin niin onnellinen, kun oli kerrankin levännyt olo. Ja tein muuten sitä daim-limekakkua!